Omppujen aika

Meikäläisen käsityöt on olleet todella minimissä jo yli puoli vuotta. Käsittämätön työuuvatti vaivaa, enkä kotiin päästyäni jaksa aloittaa mitään isompaa projektia, vaikka mieli tekisi. Piti tehdä hameita työvaatteiksi, hellemekkoja ja korjaus/tuunauskasakin on kasvanut turhan korkeaksi. Mutta ei.

Puutarhassa on tullut touhuttua jonkin verran, lähinnä kasvikaapin tomaattien, yrttien ja chilien kanssa, mutta muutoin takaraivossa muhinut kukkapenkkiremontti on aloittamatta. Marjoja olen jaksanut kerätä vain omista puskista; herukoita ja karviaisia tuli muutama litra pikkupensaistani, jotka ovat juuri sopivan kokoisia, että saan niistä marjat aamupalalle ja pikkupurkit hilloksi - olen hullu hillonkeittäjänainen..

Tomaatit onnistuvat tänä vuonna ehkä ensimmäisen kerran koskaan, niiden kanssa on aina
ennen mennyt jonkin pieleen. Kesäkurpitsasato taas on ollut poikkeuksellisen maltillinen..

Tämä vaaleanpunainen herukka on niin herkku, ettei sitä raatsisi syödä (maistuu muuten myös aivan taivaalliselta!)

Valkosipulit olivat myös uusi kasvatettava tänä vuonna, niistä tuli pieniä, mutta suloisia!

Hillohommissa meni eilisiltakin, ennen uutta kuumaa aaltoa (sää, ei olotila), koska sain työkaverilta pussillisen omenoita. Tein vuosia sitten uunissa omenoista ihanan herkullisen hillon, joten googlettelin taas ohjeita, ja nykyään niitä löytyy useitakin (ekalla kerralla vuosia sitten ehkä vain yksi..).

Uunissa hillo nimittäin valmistuu itsestään, ei kattilan vieressä seisomista eikä vaahdon kuorimista! Yleensä käytän myös todella vähän (hillo)sokeria hilloissani, koska pidän kirpsakoista mauista (karviaisia! raparperia!) ja muutenkin siitä, että hillo on valuvaa, eikä hyytelöä.. Tällä kertaa kuitenkin himotti laittaa joukkoon vähän fariinisokeria, koska se korostaa karamellimaista makua, jonka omppuihin saa uunissa.

Olen sen verran omapäinen, etten seuraa reseptejä muutenkaan, jolloin jokainen hillo ja
leivonnainen on aina erilainen. Tai samanlainen. Kuvassa nimittäin lempimausteeni: aito vanilja,
tähtianis, inkivääri ja kaneli.

Tässä aikaavievin osa hillon valmistuksesta: pilko omenat. Mausta. Ja jo poikkesin reseptistäni, koska löysin maustekaapista
sokeroitua inkivääriä..

Ja 170* astetta ja 40 minuuttia myöhemmin, kun omenat ovat pehmenneet..

..kaikki kaadetaan blenderiin. Valkeista kuulaista irtosi aika paljon nestettä, mutta ei haittaa,
tällä kertaa hillosokeria oli tavallista enemmän (murto-osa ohjeista tosin!).

No eihän tästä kauhean kaunista tule, mutta maku on toffeemainen, karamellinen..

Uunivuoallisesta pilkottuja omppuja tuli vajaa litra hilloa - omppuja jäi vielä pariin satsiin. 

Tästä hillosta tuli makeaa ja tuoksu on kuin omenapiirakassa; taisin nähdä siitä unta koko yön.. Joskohan tällä blogiin kirjaamisella muistaisin toistekin tehdä samanlaista - veikkaan ettei tämä satsi ehdi kauaa jääkaapissa viiletä!

Koska hillokuvat ei olleet mitään kauhean kauniita niin loppuun pari kuvaa liljoistani, jotka sopivat tähän trooppiseen keliin. Nyt menen maistamaan yön yli jäähtynyttä ja asettunutta omppuhilloa vaniljajäätelön kera. Parasta! Iloista loppuviikkoa!