keskiviikko 30. joulukuuta 2020

VUOSI 2020 kiEMuran sekä Marin näkökulmasta

 

Best nine 2020 

Kirjottelen nyt ajatuksia ja tapahtumia sekä omasta että kiEMuran näkökulmasta, saa nähdä minkälainen sillisalaatti tästä tulee. Kuvat kertoo enempi kuin sanat (varsinkaan kun minä en ole mikään sanaseppo).


Ensimmäinen kuva on kiEMuran instagramin vuoden 2020 tykätyimmät kuvat. Mielestäni kuvastaa hyvin meitä, vaikka tämä vuosi on ollut meillä vähän hiljaiseloa. 


Kuten meistä jokainen jouduimme uuden eteen alkuvuodesta 2020. Kirjottelinkin ajatuksiani keväällä tänne.

Omaan elämään haastetta on tuonut se, että korona on läsnä kokoajan arjessa. Varhaiskasvatusta ei pysty tekemään etänä ja työni on muutenkin lähellä ihmisiä. Meidän suojamme on hyvä käsihygienia ja maskit. Mutta siitä saa olla onnellinen, että töitä on ollut. 


Keväällä yks mukavin projektini minkä tein oli kun siirsin tietokoneelle valokuvia omasta lapsuudesta, jotka olivat dioina. Isäni oli aikoinaan hankkinut laitteen jolla ne pystyi siitämään tietokoneelle ja se oli yllättävän helppoa.

Kuvien latausta tietokoneelle

Olen vasta saanut ladattua pienen osan kuvista, kuulemma vanhempieni kellarissa on iso kasa dioja vielä jäljellä. 

Tässä muutama kuva minusta lapsena:


Näissä kuvissa näen paljon omien lapsieni
ilmeitä ja piirteitä


Keväällä myös osallistuin #memademay tempaukseen, jossa joka päivä esiteltiin itsetehty vaate. Oli mukavaa miettiä mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä. 

Kollaasi #memademay:ssa esittelemistäni tuotoksista


Vaikka tämän vuoden aikana en olekkaan mitään isompia projekteja tehnyt niin silti on aina joku projekti menossa. Siivoaminenkin jää hyvin helpolla kesken, jos keksin jonkun idean. Tässä joitakin tekemiäni juttuja vuonna 2020:


Lähes aina on jotkut villasukat puikoilla,
tässä jämälankavillasukat

Pikku Myy

Jämälankoja löytyy, joten villapaidankin
niistä voi tehdä

Kesällä mökillä tuli tehtyä myös muutama matto.
Viimeksi olen mattoja kutonut joskus nuorena.

Kyllähän aikuisellakin voi olla pupuhuppari.

Iltojen pimetessä haluan aina tuoda
erilaisilla valoilla piristystä.
Tein tälläisen neuleen olohuoneen seinälle.

Tänä vuonna meillä ei ollut perinteistä joulukuusta.
 Pojatkin suostuivat siihen, että tälläinen seinäkuusi on riittävä.

Selailin kiEMuran instagramia ja Facebook sivuja ja yllättävän paljon on tullut tehtyä vaikka tuntuukin siltä ettei ole mitään saatu aikaiseksi. Arki vie niin paljon mennessään, ettemme ehdi tänne blogiin aina kuulumisia ja touhuja kirjoitella, mutta rupea seuraamaan meitä Facebookissa ja Instagramissa niin näet mitä touhuilemme.

Emma edellisessä postauksessa kertoili omasta vuodesta 2020 ja siitä miten hän rakastaa lunta ja lappia. Minulle on kesä ehdoton suosikki. Sain monia ihania muistoja menneen kesän aikana, vaikka matkustaminen sekä ystävien ja sukulaiten tapaaminen olikin hyvin rajallista.



Sumuinen Suomenlahti


Kesäisiin auringonlaskuihin ei vaan kyllästy ikinä



Aina kuvan ei tarvitse olla niin suunniteltu,
 tilannekuvat ovat ihanan aitoja



Huomenna on aika sanoa heipat vuodelle 2020 ja ottaa avosylin vastaan vuosi 2021.





IHANAA TULEVA VUOTTA 2021 KAIKILLE!





Vielä lopuksi yksi lemppari kuvistani, joka sopii tähän vuoteen 2020 erittäin hyvin:

Kuva ladattu netistä

 



tiistai 29. joulukuuta 2020

Emman vuosi 2020

Mun vuosi 2020 on ollut melkoinen - koronasta huolimatta ja myös juuri koronan vuoksi. Jäin syksyllä 2019 opintovapaalle ja aloitin seikkailukasvatuksen opinnot Humakissa. Vuosi vaihtui Levillä, missä olin työharjoittelussa opastamassa turisteja Lapin luontoon ja aktiviteetteihin. Opin itsekin kelkkailemaan ja jopa pilkkimään :D

Lapin lumo on ihana ja koronan levitessä myös Suomeen (juu, en ollut koronalingossa osallisena!) saimme mahdollisuuden jäädä pohjoiseen koko kevääksi, koska työt ja opinnot siirtyivät verkkoon, eikä paluu etelän eristykseen houkutellut. Olimme todella onnekkaita saadessamme olla luonnon keskellä vappuun asti - kaikilla kevät ei ollut yhtä helppo...


Keväthangilla <3


Retkellä melkein joka päivä!


Kouluhommiin kuului myös luontoaiheisia käsitöitä,
tässä minun toteemieläimen tunnusmerkki vappupäähineeksi etäjuhliin :)


Vappuna ajelimme kotiin etelään ja siellä odottikin jo keväiset kelit ja ruoho kasvoi! Oli ihanaa hypätä suoraan keväthangilta lämpöiseen toukokuuhun! Webinaarit jatkuivat, ja niiden ohessa alkoivat minun piiiitkät webinaarisukat, joita neuloin kyllä vielä syksylläkin. kiEMuran instasta löytyy kuva tältä syksyltä valmiista sukista. Muutoin minulla oli kyllä alkuvuoden kaikki käsityöt aika vähissä..



Ensimmäinen ylipolvensukka on työnimeltään onni.
Toisesta (sinisestä) sukasta tuli suru.
Ne kuvaavat niin koronavuotta, minun talvea 19-20 kuin ihan vaan
meikäläisen mieltä, joka voi vaihtua hetkessä :D


Vihdoin koitti kesäkuu ja jonkinlainen vapaus liikkua ja tavata ystäviä. Perinteistä Knit in Publicia vietettiin taas kesäkuun alkupuolella ja päätimme Marin kanssa juhlia tällä kertaa vain kahdestaan, mutta videon välityksellä kaikille muille! Virkkailimme kukkasia Marin opastuksella, vietimme väliin jääneitä pikkujouluja ja yllätimme toisiamme erilaisilla haasteilla. Videon tekeminen oli haastavaa, koska kumpikaan meistä ei tykkää olla kameran edessä (tosin musta tuntuu, että Mari on syntynyt kameran eteen - katso vaikka kaikkia kuvia hänestä! <3 ). Ihana, aurinkoinen päivä Ystävän kanssa - täydellinen palkkio pitkästä koronakeväästä!


Kukkia, virkkausta, tyllit ja korkkarit <3


Kesällä oli aika miettiä tulevaa, harjoitella uusia taitoa ja valmistautua erilaisiin koulutehtäviin - kesäopinnot sujuivat riippumatosta ja mökiltä, ja sitten olikin aika pompata pyörän selkään ja myöhemmin kajakin kyytin!


... no saatoin välillä lukea kirjaakin,
nyt on koko Seitsemän sisarta kahlattu läpi!
Tosin taitaa tulla vielä yksi kirja tuohon sarjaan..? Luetteko te?



Saariston rengastiellä elokuussa, osa kouluretkiä!
Lautalla oli hyvä miettiä tulevaa syksyä.


Ehdittiin käydä yhdessä Hangossakin! <3


Kajakoimassa viikon ajan Tammisaaren saariston luonnonpuistossa!


Syksyllä paluu kouluun onnistui muutamaksi kuukaudeksi! Keskityin kurakeleihin asti omaan lajiini eli maastopyöräilyyn, jonka aloitin keväällä 2020. Haastavaa opetella uutta näin "vanhana", maastossa ajelu ei ole mitään hupiajelua! Jännittäviä hetkiä koin myös eräensiapu-kurssilla, missä lavastimme erilaisia luonnossa mahdollisia onnettomuuksia ja harjoittelimme loistavalla ohjauksella erilaisia ensiaputaitoja. Nyt tuntuu kyllä turvallisemmalta lähteä luontoon liikkumaan - aina voi sattua ja tapahtua, vaikka tarkkaan suunnittelisi reitit ja mahdolliset epätoivotutkin sattumat! Alla hieman ällö kuva, toivottavasti et ole kovin herkkä...!


Uusi paras ystävä: oma maastofillari


Autsista! HUOM! Tämä on lavastettu onnettomuus!
"Kaaduin yöllä autiotuvan pihalla lojuneisiin korjaustarvikkeisiin matkallani vessaan,
koska minulla oli ruokamyrkytys, eikä sisälläni pysynyt mikään."
Onneksi mukana oli ensiaputaitoisia kollegoja!


Syksyn värit!


Riippumatossa selviää pitkälle syksyyn oikeilla varusteilla,
kuten Marin tekemillä villasukilla <3


Koulussa alkaa olla paljon käytännönläheisiä projekteja, joista yksi on pidempiaikainen suunnitelma opettaa paikallisen koulun oppilaille retkeilytaitoja. Järjestimme ulkotapahtuman, missä harjoiteltiin ulkona kokkaamista, eri aistien avulla metsässä liikkumista ja tietysti leikimme ja teimme luontotaidetta!





Syksyn taittuessa kohti talvea oli aika laittaa kotia hieman kuntoon: mun työhuone on ollut melkoinen pommi jo kuukausien ajan, joten aloin järjestellä ja siivota huonetta, kunnes teimme miehen kanssa taas päätöksen lähteä kohti pohjoista, vaikka tällä kertaa tiedossa ei olisi töitä erähommien taikka turistien kanssa. Tilaisuuten oli kuitenkin tartuttava, koska Lappi ja lumi huutelevat minua kyllä kovasti joka syksy!


Olen tuskin ainoa käsityöihminen, jonka tarvikkeet eivät meinaa mahtua
kaappeihin.. Sain huoneen huomattavasti parempaan kuntoon
ja toimivammaksi! Tässä kuitenkin alkutilanne..


Turo-koiran synttärilahja - oikea talvi pohjoisen lumilla!


Tänä talvena opiskelut jatkuvat verkossa kevään puolelle. Suunnitelmissa on monia projekteja, joiden toteutus on keväämmällä. Ainakin lähdetään noiden aiemmin mainitsemieni oppilaiden kanssa yhden yön vaellukselle ja myöhemmin lämpimien kelien alkaessa järjestän muutaman muunkin "tapahtuman", joihin ehkä sinäkin voit osallistua! Niistä lisää myöhemmin kevättalvella! 

Opintojen rahoittamiseksi ilmoittauduin sijaiseksi tänne pohjoiseen, ja olen saanut keikkaa aika kivasti jo joulukuussa. Unelmien täyttymys oli parin viikon kässän opettajan tuuraus, oli ihanaa tehdä lasten kanssa kaikenlaisia käsitöitä: pulpettipöpöjä, huppareita, koruja ja tietysti paljon joulukoristeita!


Ekaluokkalaisten "luokkakuva"


Nyt välipäivinä on luvassa lunta, laskettelua ja yksi haaveeni, joka jäi keväällä toteutumatta: olen menossa pitkästä aikaa ratsastamaan! Tämä vuosi on ollut erikoinen kaikkien rajoitusten ja muuttuvien tilanteiden vuoksi, mutta opintovapaani avulla olen voinut myös toteuttaa monenlaisia projekteja, retkiä ja unelmia, joita ei töiden ohella olisi voinut yhtä helposti järjestää. Toinen talvi täällä Lapissa on suurin unelmani, ja aion nauttia siitä kaikin aistein! Järjestelyt täällä pohjoisessa on hyvät, kunhan kaikki vaan muistavat oman vastuunsa turvallisesta yhdessäolosta ja matkustelusta. Me asumme 4 kilometrin päässä Levin keskuksesta, ja käymme kaupassa vähän kauempana, joten ihmiskontaktit rajoittuvat lähinnä vain minun sijaisuuksiin koululla. 


Kaamos on kaunis!


Joulutonttuilua vain oman miehen ja koiran kanssa!



Toivottavasti sinä olet saanut viettää aikaa rakkaittesi kanssa ja ehkä olet voinut myös tehdä asioita, joille ei aimmin ole riittänyt aikaa: käsitöiden tekoa, ulkoilua, ehkä uuden taidon tai harrastuksen aloitus? Olisi kiva kuulla, miten korona avasi sinulle uusia mahdollisuuksia, ajatuksia ja hetkiä! Kirjoittele kommentteihin kuulumisiasi! 

Oikein ihanaa vuodenvaihdetta 
ja paljon uusia,
 iloisia ja
onnellisia kohtaamisia 
tulevaan vuoteen, 
josta tulee varmasti monin tavoin parempi!





keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Minun lahja on usein käsintehty

Kaikkihan sen tietää, että tykkään tehdä käsitöitä. Joten on varmaan ilmiselvää että usein annan lahjana itsetehdyn lahjan. Usein tämä lahja on villasukat. 




Kesällä olimme ihanissa häissä. Tein koko perheelle villasukat tulevaa syksyä ja talvea varten. Tarkkaa en kokoa tiennyt, mutta arvelin koon mikä voisi olla sopiva.

Morsiammelle tein itse suunnittelemani villasukat. Suunnittelin villasukat Novitan Suomi100v kilpailuun. Nyt en pysty laittamaan linkkiä ohjeeseen, koska Novita on uusinut sivut enkä ohjetta enää löydä.



Sulhaselle tein ihan perusvillasukat:



Sekä perheen pienimmääle 1v prinsessalle tennarisukat;




Tein myös työkaverille läksiäislahjaksi villasukat. Lahjan saaja vaikutti erittäin tyytyväiselta, sanoi että kärsii kylmyydestä aina syksystä lähtien.








Myös nyt on menossa muutamatkin villasukat...ja niidenkin osoite on lahjaksi jollekin. Toivon, että nämä itsetehdyt lahjat ilahduttavat ja lämmittävät saajaansa.


Tässä postauksessa siis vain kaksi lahjaa, erilaisia villasukkia on tullut annettua lahjaksi vaikka kuinka monet. 

PIDETÄÄN HUOLTA TOISISTAMME!