Näyttävä kiEMura kaulaan

Kesällä kierrätyskeskuksia kierrellessä silmiini pisti solmioiden valtava värikirjo, ja minua alkoi heti kiinnostaa, mitä näistä voisi tehdä. Solmion hinta ei nimittäin kirppareilla/ kierrätyskeskuksissa päätä huimaa (vinkkinä myös juhliin - jos siippa ei ole pukumiehiä - tarjolla on myös täysin käyttökelpoisia värejä ja kuoseja!). Muistin miehenikin puvustosta löytyvän noita miesten kaulankoristeita, joita hän ei enää käytä. Muoti kun muuttuu ja leveät krakat vaihtuvat kapeisiin ja silkki neulokseen - kunnes kaikki alkaa taas alusta! Muistan 80-luvulta pikeemäiset neulekravatit ja taas niitä näkyy myynnissä. Kaikista kamalin kravattityyli oli kuitenkin ne sarjakuvahahmoin koristellut väkihauskat järkytykset!

Solmiot ovat joka tapauksessa yksi arvokkaimmista kierrätysaarteista, koska laadukas kraka on paksua silkkisatiinia! Jos krakan jaksaisi purkaa auki "kankaaksi", saisi parilla eurolla suikaleen kallista silkkiä! Tällaista ei kangaskaupasta (ainakaan Suomesta!) saa!

Keräilin yhtenä päivänä löytämiäni aarteita kasaan ja sommittelin väri- ja koristemaailmoja, joiden pohjalta lähdin tuunaamaan näistä kravateista jotain uutta. Uudestaan kaulaan vaan, ja klassiset solmuopit syrjään!

Sinistä ja farkkua, yllätys! :)

Violetti maailma alkoi rönsyillä eniten

Oi miten herkkää :)

Silkkiä silkillä

Kravatti on aika miehinen koriste, ja naisen käyttämänä jokseenkin vahva symboli, mutta päätin unohtaa nämä stereotypiat ja vain miettiä käsissäni olevaa hienoa, paksua silkkiä, ja sen rajattomia mahdollisuuksia. Pinterestissä on paljon ideoita solmioiden uusiokäyttöön: koruja, kännykkälaukkuja, jopa mekkoja! Minä lähdin ajatuksesta, että kraka tulee edelleen kaulaan, mutta ei perinteisellä tavalla.

Tämän ompelin poimujen yläreunasta ompelukoneella, mutta siitä jää aika vahva
ommel näkyviin.. Kiinnityksenä piilohakanen, koristeena vanha rihkamakoru.
Muoto viittaa klassiseen solmioon, muttä koru ja väri tekevät asusteesta naisellisen!

Tässä ommel pingotti muotoa hieman liian jäykäksi, ja kravatti ei ollut ihan oikein alkujaan
leikattu (laadukas solmio on silkkiä ja leikattu täysin vinoon langansuuntaan, jolloin se laskeutuu
parhaiten - tässä oli nyt vähän säästelty kankaan kulutuksessa, eikä leikattu ihan oikein..).
Ajattelin kiinnittää tämän muutamalla pistolla mustaan T-paitaan, jolloin siitä tulee juhlavampi vaate!

Kiitos muodin, kaikki krakat eivät ole pelkästään mustia ja raidallisia; himmeäkiiltoinen
silkki ei paljoa koristusta kaipaa. Nukkeni on niin pikkuruinen, että tämä malli roikkuu rinnuksilla,
mutta mekon tai paidan päälle asetellessa solmio istuu pääntiellä.

Tässä poimitus syntyi käsin ompelemalla ja lopputulos on minusta kaunein.
Koristeeksi pääsi mummin vanhat silkkinapit! Kiinnitysneppari löytyy korun alta piilosta.

Vielä yksi pompöösimpi asuste - tämän edessä vapisee jo isompikin herra! ;)

Jos tällaista "korua" lähtee tekemään, kannattaa antaa näppituntuman kertoa, mihin solmio taipuu. Osa kravateista on polyesteriä, ja vaikka langansuunta kankaassa olisikin vino, kangas ei vain väkisin taivu. Nuppineuloja tai vaikka pieniä nipsuja/ klipsejä kannattaa käyttää apuna, ja ensin muotoilla haluttu asento, jota sitten ryhtyy kiinnittämään joko käsin, koneella, tai miksei näppäränä vaikka liimalla..?! Ennen kuin asuste on valmis, kannattaa sitä sovittaa pääntielle - varsinkin jos meinaa yhdistää tällaisen "korun" johonkin asuun (= mallaa pääntielle, niin ettei asun oma kaulus/ pääntie näy alta).

Koristelussa voi mennä niin pitkälle ja rohkeasti kuin kehtaa! Minun ensimmäiset mallini ovat aika rauhallisia, mutta halutessaan solmion voi kietoa vaikka monikerroksiseksi kukaksi! 

Aivot narikkaan käsitöitä

Käsitöitä on tullut tehtyä ihan pienestä asti, joten ihan normaalit villasukat sekä virkkaaminen sujuu ilman suurempaa ponnistelua, siitä siis otsikko. Onhan tässä jo ehditty lähes 40 vuotta harjoitella.

Nämä käsityöt sopii hyvin näin alkuvuodeksi siksikin, kun ajatukset ovat kiEMuran jatkossa. Pohdimme minkälaisia tuotteita alamme valmistamaan. Nyt pitää olla käsityö mihin ei tarvitse liikaa ajatusta antaa.

 Tämän kuvan laitoin alkuvuodesta omalle Insta tilille ja siihenhän muutama sukulaiseni heti kommentoivat oman jalkansa kokoa eli olivat vailla villasukkia. Koska minun oma varasto on pullollaan villasukkia, niin ajattelin että nyt on sopiva hetki saada yksi ihminen iloiseksi.

Tälläiset niistä tuli. Onneksi löytyi serkkuni osoite ja posti vielä löysi perille niin sukat saivat uuden onnellisen omistajan.

Seuraava aivot narikkaan käsityö on itselle peitto jämälangoista. Minulla yllättäen on kertynyt hirveesti jämälankoja, suurinosa on 7 veljestä lankaa, mutta muitakin suunnilleen samanpaksuisia lankoja löytyy.

Tässä muutama rivi tehtynä, väriä vaihdan ihan mikä hyvältä tuntuu. Ei siis mitään suunnitelmaa, peiton leveyteenkin päädyin fiiliksen mukaan.

Tässä jo vähän enempi virkattuna. Eli ihan teen vaan pylväitä pylväitten perään. Ja tämä projekti voi kestää pitkään. Heti kun kiEMuran tuotteet selviävät alkaa keskittyminen niihin, mutta tähän peittoon voi aina palata kun siltä tuntuu. Laitan kyllä tulevaisuudessa valmiista peitosta kuvia tänne ja kiEMuran Instaan.

Ihanaa lumista tammikuuta kaikille...saatiin vihdoin lunta myös tänne eteläänkin!

Toisen kerran lankaan.. (Noin 10 käskyä toimintaan)

Minulle on käynyt näin kerran aiemminkin. Silloin kyseessä oli koiranpentu ja kasvattajan viattomalta kuulostanut pyyntö: pennulle olisi niiiin kiva saada yksi näyttelytulos, mitään muita toiveita ei hyvän ja rakastavan kodin lisäksi olisi.

Kolmansien nakintäyteisten mätsäreiden jälkeen kasvattaja oli ystävällisesti ilmoittanut minut ja pennun "oikeaan" koiranäyttelyyn. OK, sanoin, ja kiitin osallistumismaksun hoitamisesta. Mihin tullaan ja milloin?

Messukeskukseen. Näyttely on nykyään nimeltään Voittaja. 

* * *

Vuosi sitten aloimme Marin kanssa miettiä kiEMuran asioita isomalla kädellä, ja kesäkuussa asia oli selvä: olimme lähdössä myymään kiEMuroita ihan ihmisten ilmoille. Mutta minne?

On myyjäisiä ja sitten on Myyjäisiä. Kädentaitomessut tuntuivat meidän jutultamme, mutta osasto siellä on turkasen kallis (pienen harrastelijan kantilta ainakin). Naisten Joulumessuilla ei ole pakko olla vielä yrittäjä, joten tuo tapahtuma tuntui hyvältä idealta testata toimintaamme. Viisi päivää, puolet halvempi pöytä; kyllähän me siitä selviämme kahdestaan, eikö! Siinä samalla vähän päiväkohtaista myyntitavoitetta: paikkamaksu pitää saada takaisin.

Kaikki siis riippuu siitä, mihin suhteuttaa. (Mitään pienempiä tapahtumiahan ei voinut miettiä. Tai mietimme me niitäkin; mennäkö harjoitteleman jonnekin, tai jos varastoa jää, niin missä voimme jatkaa myyntiä..?). Mitään pientä ja helppoa ei kannata laittaa ensimmäiseksi tapahtumaksi ja tavoitteeksi :D Suoraan Voittajaan vaan!

Kaikista pelottavinta oli messuille ilmoittautuminen. Siitä seuraa ilmoittautumismaksu, ja sitten onkin jo vaikeampi perua suunnitelmat. Se oli siis hoidettava alta pois. No emme me ihan ensimmäisenä osallistumisilmoitusta hoitaneet, vaan istuimme ensin miettimään, mitä teemme.

Kerran jos toisenkin.

On niin helppo ideoida uusia juttuja, malleja, testata, parannella.. Mutta jossain vaiheessa on pakko päättää, mihin keskittyy. Siinä ehkä ensimmäinen "virheemme", jos hyviä ideoita voi virheiksi sanoa. Meillä oli aika monta eri artikkelia myynnissä, kaikkea vaatteista koruihin. Se saattoi hämmentää asiakasta, mutta myös pysäyttää tutkimaan myyntipöytäämme tarkemmin.

Toki meillä oli kaikkia kiEMuroita yhdistävä ajatus: kierrätysmateriaalit, ja niistä erityisesti farkkukangas. Tuotteilla ja tekemisellä pitää olla tarina, se pieni punainen lanka .. joka meillä on indigon sininen! (Tarinamme muuten löytyy tuolta "Siitä se idea sitten lähti" -sivultamme).

Kun tuotteita alkoi olla riittävästi, oli aika vetää summa summarum, eli hinnoitella tuotteet. Se on käsitöissä ehkä vaikeinta, koska materiaalit voivat olla kalliita (Meidän kohdallamme tosin pääasiassa lisätarvikkeet ovat kalliita. Ne, joita emme kaikkia saa vanhoina tai kierrätettyinä, kuten vaikka korujen lukot.) ja itse työtä on vaikea hinnoitella niin, että tuote menee vielä kaupaksi.

Tässä kuitenkin sanon ylpeästi, että olimme rohkeita ja päättäväisiä: omaa työtä ei aliarvosteta! Myyjäisissä (myös niissä, joissa loppuvuodesta olimme) myydään aivan liian usein käsinkudottuja villasukkia viidellä ja kymmenellä eurolla - se ei kata edes lankojen ostamista! "No mutta kun sain nämä halvalla tai lahjoituksena." Ei.

Villasukkien kutomiseen menee tekijästä, tyylistä ja koosta riippuen kaikkea noin kuudesta tunnista kuuteen vuoteen. Nopea neuloja saanee illassa yhden sukan valmiiksi, eli pari päivää tarvitaan vähintään (jos ei ole kokopäiväinen käsityöläinen). 10 euroako korvaa tuon ajan? "No huvikseni minä näitä kudon, en minä näistä kehtaa pyytää rahaa." Ei. Ei ei eieieieieiEI! Mikä meitä käsityöläisiä vaivaa?!

Hinnoittelimme työmme oikeudella ja kohtuudella. Niin, että sinä päivänä, kun hyvä ideamme kaupallistuu niin, että teemme sitä todenteolla myyntiin (siis maksamme yrittäjinä itsellemme palkkaa, jolla elämme ja elätämme perheemme!), emme joudu nostamaan tuotteen hintaa. Teimme hintavertailua, laskimme kulutettua aikaa ja materiaaleja, ja vaikka olisimme saanet vanhoja farkkuja lahjoituksena, laskimme kankaalle metrihinnan, jonka joudumme ehkä tulevaisuudessa maksamaan, jos hankimme läjäpäin työstettävää materiaalia.

Tästä saimme myyjäisissä kuulla niin asiakkailta kuin muiltakin myyjiltä - hyvässä ja pahassa. Menetimme varmasti myyntiä, koska emme polkeneet hintojamme. "Emmä noin kalliita raaski ostaa." Mutta saimme myös kiitosta ja kannustavia kommentteja toisilta myyjiltä, niiltä, jotka arvostivat rohkeuttamme hinnoitella tuotteemme "oikein". Hyvää palautetta oli myös kuulla muilta kädentaitajilta, että hekin olivat kokeilleet joitain tekniikoitamme, tai että aikoivat kokeilla niitä nähtyään tuotteitamme.

Hinnaston, inventaarion, hintalappujen, pakkausten ja esillepanon suunnittelun jälkeen olimme valmiita. Pätimme olla omia hulluja itsejämme, ja pukeutua omiin asuihimme, jotka olemme tehneet - niihin joista ne ideat ovat lähteneet. Jos emme itse kehtaa näitä käyttää, niin kuka muu muka?

Olimme asettaneet tavoitteita, realistisia ja hieman suurempiakin. Saada hieman huomiota ja palautetta, saada osallistumismaksun verran myyntiä, jotta emme jää sen osalta "miinukselle", ja saada ihmiset hymyilemään: meille, tuotteillemme, oivalluksillemme. Nämä kaikki saavutimme! Ja jos vielä onnistuimme inspiroimaan jotakuta kokeilemaan itse käsin tekemistä, farkkujen ja muiden vaatteiden tuunausta tai kokonaan uudelleen työstämistä niin todellakin onnistuimme tavoitteissamme!

Jälkipuinti, tulosten laskeminen ja arviointi, verojen maksaminen; ne kannattaa ja täytyy myös tehdä, koska muuten on vaikea sanoa, miten ihan oikeasti meni. Tuotteita jäi, ja kävimme myymässä niitä vielä päivän verran pienemmässä tapahtumassa. Joka taas vahvisti ajatustamme ja suunnitelmiamme siitä, millaiset myyjäiset ovat kiEMuralle sopivat. Koska oikealla paikalla ja oikealla yleisöllä on myös merkitystä. Kohderyhmä - hienosti sanottuna.

Lopputuloksemme kiEMuran ensimmäisestä vuodesta on ehdottomasti iloisen onnistunut, ja onnistuneen innostunut. Olimme myös väsyneitä, kipeitäkin; epäilimme taitojamme, arvioimme hittituotteemme väärin, luulimme ettemme myy yhtään vaatetta; sorruimme myyjäisväsymykseen ja lasimaiseen tuijotukseen - viisi päivää putkeen uutta, jännittävää, puuduttavaa, hymyilyä, tarinamme toistamista - siinä, jos jossain, visiomme kirkastui! :) Mutta saimme myös niin paljon: kaipaamaamme palautetta, myyntiä (!), mahtavia uusia tuttavia, uskomattomia asiakkaita ja lisää ideoita, joilla jalostaa kiEMuroistamme vieläkin mainiompia.

Olemme siis omasta mielesämme Voittajia! :)

* * *

Ja se koiranpentuni sijoittui neljänneksi parhaaksi omassa luokassaan <3

Mopo palasi kotiin

Kesäkuussa Knit in Public -päivänä teimme neulegrafittimopon josta olemmekin täällä aiemminkin kertoneet. Mopo on ollut retkellä 5 kuukautta Espoon Menitassa. Nyt se on palannut minun luokse ja kaipailee jo uutta retkikohdetta eli jos tiedät tai keksit jonkun paikan mihin se sopisi esille niin vinkkaathan meille. Omat tilat kotona eivät riitä mopon pitkäaikaiseen säilyttämiseen eikä millään haluaisi purkaa kovalla työllä tehtyä neulegraffittia.

5 kuukauden reissu Espoon Menitassa on päättynyt,
 nyt kohti uusia tuulia

Villasukista se kaikki alkoi..

.. Emma ei niitä osannut kutoa; 

Mari kutoi enemmän kuin omaan tarpeeseen. 

Ostettiin nätit langat, keitettiin teetä ja istuttiin yhdessä alas. 

Sukat valmistuivat (vaikkakin rumat ja 5 kokoa liian suuret).

Sitten Mari halusi mekon, muttei enää muistanut, 

miten sellainen kaavoitetaan. 

Emma tarttui mittanauhaan ja viivottimeen, 

ja pian päästiin tanssimaan uusissa mekoissa.

Pian sukkia, mekkoja, laukkuja, koruja ja kukkaroita syntyi niin paljon, 

että alkoi näyttää siltä, että loppuelämän joululahjat on nyt tehty. 

"Siitä se idea sitten lähti": 

kokeilla kelpaisivatko nämä muillekin kuin äidille, serkuille ja serkun lapsille..

kiEMura syntyi langoista, kankaista, kirjojen sivuista ja kansista - kirjaimellisesti.

kiEMuran vuosi 2017

Facebook ystävällisesti juuri muistutteli, että vuosi sitten etsimme Marin kanssa muita käsitöihin hurahtaneita ystäviämme liittymään Just niinku Strömsössä -kässäkerhoomme. Olimme jo elokuisen ryhmänperustustapaamisen jälkeen käyneet keskenämme Kirjasta laukuksi -kurssilla, väkertäneet kehyskukkaroita ja joulukoristeita liimalla kovitettavasta langasta. Viinilasillisten kera tietysti ;) Loppiaisena 2017 oli ensimmäinen tapaaminen, joka tosin taisi peruuntua allekirjoittaneen flunssan vuoksi mutta kävimme muutamaa viikkoa myöhemmin yhdessä lankakaupoilla ja kahvittelemassa neulomuksinemme. 

Aina maistuu kakku!

Keväämmällä piirtelimme yhdessä kaavoja, ja aprillipäivänä risteilimme Karnaluksiin ostoksille, ja silloin sai myös myös blogimme ensimmäisen postausaiheensa. Huhtikuussa 2018 onkin siis blogin 1-vuotis synttärit edessä :)

Tahtoo kaiken!

Kerhomme tapaamiset vähenivät kohti kesää, mutta pidimme Marin kanssa lippua.. siis virkkuukoukkuja ylhäällä ja osallistuimme ensimmäistä kertaa vuosittain kesäkuussa pidettävään kansainväliseen Knit in Public -päivään Espalla neulegraffitimopomme kanssa. Tuo päivä oli jännittävä, ja sen jälkeen ei enää ollut paluuta menneeseen hiljaiseloon: meidät oli nähty kaupungilla, ja olimme ääneen luvanneet osallistua myyjäisiin jouluna. Siitä onkin sitten tullut jo kirjoiteltua tänne blogiin enemmänkin. Koostepostaus myyjäisiin valmistautumisesta ja itse myyjäisistä uupuu vielä, mutta on luvassa kunhan nämä loppuvuoden ja vuodenvaihteen pyhät on vietetty.

Syksyllä kerhon tapaamisia ei enää ollut, koska myyjäisiin valmistautumisemme vei ajatukset ja ajan. Tämä oli ehkä hieman itsekästä kerhon muiden jäsenten näkökulmasta, mutta toisaalta ryhmä eli hiljaisuudessa joka tapauksessa. Nyt Justniinkut ovat vaakalaudalla, jatketaanko tapaamisia vai ei, tapaamiskyselyyn osallistui minun ja Marin lisäksi yksi jäsen.. 

Ryhmän ylläpito vaatii jatkuvaa aktiivisuutta, kuten myös blogin! Työn ja koulun ohella aikaa ei ole liikaa. Mutta intohimo ja innostus saavat meidät jatkamaan, ja jos kiinnostusta riittää, mielellämme otamme kerhoomme uusia jäseniä, ja koitamme aloittaa säännölliset tapaamiset uudestaan. Jos sinua kiinnostaa hassu ryhmä, jossa jaetaan ideoita, testataan uusia juttuja ja tavataan silloin tällöin kupposen tai lasillisen parissa niin etsi ryhmämme facebookista (Just niinku Strömsössä -marttakerho) ja pyydä päästä mukaan. Emme lupaa päivittäisiä inspiraatiopostauksia ja hurjaa sääntölistaa, mutta toivomme jäseniltä aktiivisuutta ja iloista mieltä. Jäsenten ei tarvitse osata mitään, pääasia on innostus ja kiinnostus käsitöihin. Tai kenties sinä voit opettaa meille jotain? Lupaamme omasta puolestamme vastata kysymyksiin ja toiveisiin, ja vähintäänkin hyvät naurut, koska emme suhtaudu kokeiluihimme liian vakavasti vaan testailemme kaikkea ennakkoluulottomasti ja se johtaa noihin (ei todellakaan niin kuin) strömsö-tilanteisiin aika usein..! :)

Entä kiEMura sitten? Blogi on ainakin tullut jäädäkseen ja meitä ei pysäytä mikään. Seuraava Tallinnan (Karnaluksin) matka häämöttää jo edessä, ja seuraamme aktiivisesti tulevia kevät- ja kesämyyjäisiä eli meitä tullaan edelleenkin näkemään viihdyttämässä vähintäänkin muita myyjiä eri tapahtumissa ;) On ollut ilo tavata teitä muitakin käsityöläisiä ja kuulla kokemuksianne, ja saada hyvää palautetta ideoistamme. Tapaamme siis vielä!

Tulemme jakamaan siis edelleenkin täällä blogissa kuvia, ideoita ja ohjeitakin erilaisista kiEMuroistamme. Jos näit jotain kiinnostavaa myyjäisissä, ja haluaisit lisätietoja jostain tuotteesta niin laita meille viestiä! Ja jos toivotte meiltä jotain erityistä vinkkiä tai aihetta niin kuulisimme niistäkin mielellämme! 

Idearikasta, hauskaa ja ennakkoluulotonta vuotta 2018 juuri Sinulle! kiEMura jatkaa :)