Tällä viikolla (sosiaalisessa)mediassa vietetään Vaatevallankumousta. Sen taustalla on traaginen vaatetehtaan romahdus Bangladeshissa neljä vuotta sitten, ja se synnytti jälleen kerran uuden keskusteluaallon vaatevalmistajien eettisyydestä ja vastuullisuudesta. Siihen liittyen vaatevalmistajilta kysellään sosiaalisessa mediassa, kuka heidän vaatteensa valmistaa. Monet merkit ja yritykset ovat lähteneet myös kampanjaan mukaan. Voit lukea aiheesta enemmän mm. täällä.
Aihe on tärkeä, ja muutenkin meidän on pakko tehdä jotain kasvaville (tekstiili)jätevuorille ja silmittömälle, tuhlailevalle kulutukselle. Halpa (ja usein halpamaassa valmistettu) vaate ei kestä kauaa, ja ainakin minusta kertäkäyttökulttuuri on häiritsevää - ei ainoastaan vaatteiden parissa, vaan kaikessa: hukumme muovipusseihin, kertakäyttöastioihin, roskiin ja kääreisiin, joista suurin osa on täysin turhia. Jokainen meistä on kuullut ja nähnyt uutisia merissä vellovista roskalautoista, kaloista, jotka ovat täynnä mikromuovia, puhumattakaan maista, joissa köyhät ja asunnottomat etsivät kaatopaikoilta milloin mitäkin myytävää..
Mutta aina ei ole kyse vain halvalla tekemisestä ja huonosta laadusta. Edellä mainitun linkin takaa löytyy myös (englanninkielisten sivujen kautta) tutkimuksia siitä, etteivät suuret muotivalmistajatkaan toimi aina eettisesti, oikein tai avoimesti. Kalliillakin voi ostaa arveluttavasti tuotettuja tuotteita. Chanel, Prada, Gucci kuulostavat luksukselta, mutta kaikki kertovat hyvin vähän siitä, missä tai miten vaatteet valmistetaan.. S-ryhmä sen sijaan julkaisi listan tehtaista, joita he käyttävät valikoimiensa valmistamiseen.
Työntekijöiden palkat, työajat ja -olot, turvallisuus ja luonnon puhtaana pitäminen ovat vain muutamia asioita, joiden laiminlyöntiä tuetaan teettämällä vaatteita (tai mitä vain!) tehtailla, joiden johtoa kiinnostaa vain raha. Vaatevallankumous hakee siis myös läpinäkyvyyttä siinä, miten yritykset toimivat, keiltä he tuotteensa ostavat, ja ottavatko he kantaa (ja jakavatko tietoa kuluttajille) paikallisiin työoloihin. Kannattaa siis käyttää hieman aikaa ja miettiä, mitä haluaa ja mitä todella tarvitsee, ostaa laatua, vaikka se maksaakin (mutta todennäköisesti kestää pidempään kuin monta halpaa vastaavaa). Ja kannattaa tutustua suosikkimerkkehinsä, niin vaate- kuin vaikkapa meikkivalmistajiin, ja tutkia, kertovatko he miten ja missä tuotteensa tekevät. Jopa "made in EU" saattaa sisältää tietoa, jota halutaan peitellä..!
Kierrätys ja käsityöt ovat onneksi tällä hetkellä muodissa, ja monet ovat rohkeasti kokeilleet uusia kädentaitoja ja harrastuksia. Meille - kiEMuraisille - käsityöt ovat olleet jo kauan sydämen asia ja rakas harrastus. Käsitöillä olisi vaikea elää, koska omalle työlle on usein haastavaa laskea riittävää palkkaa ja arvostusta, ja toisaalta harva on valmis maksamaan itsetehdystä tuotteesta sen todellista hintaa, koska jostain syystä itsetehtyä ei arvosteta yhtä paljon kuin teollisesti tuotettua ja brändättyä. Moni sanoo, että ostaisi kotimaista/ käsityötä/ lähituotettua, mutta aina ei näiden sanojen takana seistä sitten kuitenkaan. 10-15 euron käsinkudotut villasukat kattavat yleensä vain langan, ei työtä ja aikaa, ja silti niiden hinnasta valitetaan. Vaikka täällä kotimaassa olot ovat hyvät, käsityöläinen joutuu käyttämään yleensä vapaa-aikaansa tai epäsäännöllisiä työaikoja tuotteiden valmistamiseen. Käsityöt, olivat ne sitten harrastus tai työ, ovat yhdistelmä luovuutta, taitoa ja intohimoa, jopa elämäntapa, eikä niille voi laittaa työaikoja.
Sen sijaan, että me kiEMurat tekisimme maailmaan vain lisää uutta, haluamme käyttää töissämme myös vanhaa ja olemassaolevaa. Uutta vaatetta tai asua etsiessä emme enää lähdekään ensimmäisenä kauppaan, vaan sinne tursuilevalle vaatekaapille tutkimaan, löytyisikö sieltä jotain unohdettua aarretta, jotain korjattavaa, jotain tuunattavaa.
Pieneksi jääneitä vaatteita on helppo tuunata sopivammiksi. Liian tiukan T-paidan/ paidan/ puseron voi esimerkiksi leventää monella eri tavalla, vaikkapa leikkaamalla selkäkappaleen lähes kahtia, ja ompelemalla aukkoon kiilan mallisen levikkeen vaikkapa sifongista tai pitsistä. Tein itse näin alempana näkyvässä kuvassa vanhalle T-paidalle (joka on kuvassa vähän hassusti selkä eteenpäin). Lasten vanhat vaatteet, jotka usein ovat suloisia pienen kokonsa vuoksi ja niihin liittyy ihania muistoja, voi myös kierrättää. Toki antamalla ne eteenpäin jonkun toisen käyttöön, mutta Mari tekikin poikansa vanhoista bleisereistä mainiot käsilaukut (kuva alla)!
 |
| Jakku vanhasta kankaasta, T-paita tuunattu, hame vanhoista farkuista, kengät tuunattu. Lisänä itseni ja Marin tekemiä asusteita (osa vielä kesken!). |
 |
| Jakku vanhoista farkuista, mekko verhoista. Kirpparikengät tuunattu hileellä bilekuntoon! Laukkuna pojan vanha bleiseri ja tietysti itse tehty villahuivi. |
Farkku, neulominen ja vanhat kirjat yhdistävät minua ja Maria eniten - näistä olemme innostuneet tekemään vaikka mitä. Vanhat farkut kierrätämme uusiksi vaatteiksi ja asusteiksi. Leikkuujätteen lajittelemme ja käytämme lähes täysin: isommat palat jatkavat edelleen uusiin vaatteisiin (kuvissa mm. jakku ja hame); pienemmät päätyvät "uudeksi" kankaaksi tilkkujen muodossa; saumat, ketjut ja napit jalostamme edelleen koruiksi. Viimeisimmän leikkuuprojektini lopputuloksena heitin roskiin vain muutaman pienen palan paksua saumojen kohtaa, jota ei enää pysty ompelemaan, ja pienen kourallisen nöyhtää ja langanpätkiä!
Kaikkea ei voi aina tehdä kokonaan vanhasta, kyllä mm. tukikankaita, vetoketjuja, lukkoja, solkia ja vastaavia joutuu etsimään myös kaupasta, mutta usein myös kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta. Itselleni on kertynty myös paljon kankaita, joista en olekaan aikanaan tehnyt jotain, ja tutuilta saa usein myös käyttämättä jääneitä kankaita tai vanhoja verhoja ja pöytäliinoja. Niistä on helppo tehdä isompia vaatteita ja projekteja. Yksi sellainen on kuvissa näkyvä musta jakku, jonka tein aika kauan sitten häihini.
Entä jos ei osaa ommella tai neuloa? Vielä on jäljellä paljon vaihtoehtoja! Kaikkia vaatteita ei edes tarvitse ommella, leikkamalla pääsee pitkälle ja liimaa saa myös käyttää. Katso vaikka Marin tuunaamia kirpparikorkkareita, ne on itse päällystetty hileellä! Itselläni on ollut neuloilla ja teippaamalla päärmätyt verhot useammankin kerran. Ylimmässä kuvassa on vanhasta kirjasta ja vyöstä tehty käsilaukku; näitä kävimme kerran tekemässä aikuisopiston kurssilla. Pidä silmäsi auki erilaisten kurssien suhteen - vaikka meillä Marin kanssa onkin vaatetusalan koulutus, emme mekään kaikkea osaa :)
Mitä siis koitin tällä postauksella sanoa?
Mieti, mitä ostat ja mihin laitat rahasi. Kukaan nainen ei joka kerta kaupassa pysty sanomaan ei ihanille korkkareille tai uudelle biletopille, mutta jos niitä on kaappi täynnä, mieti, miten voisit käyttää ne. Voitko lainata niitä kaverillä, myydä eteenpäin? Toisaalta tarviiko uuden vaatteesi aina olla uusi? Kierrätyksen myötä on syntynyt paljon uusia liikkeitä, joista voi löytää upeita juhlamekkoja - ehkä vain kerran jos sitäkään käytettynä!
Laitatko hyvän kiertämään? Jos mahdollista, panosta aina laatuun, vaikka se maksaakin. Se kestää kauemmin, ja voit kenties myydä tuotteen vielä myöhemmin, kun et itse sitä enää käytä. Jos vaate hajoaa, mieti, voitko korjata sen, tai onko sinulla tuttava, joka osaa? Pidä silmällä erilaisia lisääntyviä keräyksiä, joihin on voinut mm. viedä vanhoja lakanoita ja farkkuja. Jos olet näppärä käsistäsi, tee vanhasta uutta. Mieti, mistä pidät: koruista, laukuista, hameista.. pienellä pohdinnalla vanhoista housuista voi tehdä vaikka kaikki kolme! Jos et itse osaa, tilaa työ tuttavalta, joka osaa. Tai lähde kurssille oppimaan.
Mikään ei nimittäin voita tekemisen riemua, aikaansaamisen tunnetta ja valmiin tuotteen tuomaa iloa. Varmasti myös vaatetehtaan ompelija haluaa tuntea onnistuneensa, ja olevansa arvostettu. Ota siis edes joskus myös selvää, kuka teki vaatteesi. Jos et saa sitä selville, pohdi, miksi..
