Hattu farkuista

En edes tiedä miksi minun pukeutumista nykyyään voisi sanoa. Minulla alkaa olemaan hirveästi vaatteita itsetehtyinä ja useat niistä vielä kierrätysmateriaalista, joten poikkean usein aika paljon normaalin suomalaisen naisen pukeutumisesta. Onneks sitä on jo niin vanha, ettei jaksa miettiä mitä muut minusta ja minun vaatteista ajattelee.

Tänään tein pikatyönä hatun farkkun paloista. En todellakaan ole mikään hattuihminen, mutta kaikkea pitää testata ja ei sitä tiedä vaikka innostuisinkin käyttämään sitä.

En ole ihan varma haluanko tohon hattuun tupsun vai en...

(kuvassa hyvin väsynyt opiskelija, työharjoittelu alkoi eilen ja uuden oppiminen on aina vähän uuvuttavaa vaikka onkin mielenkiintoista)

Tupsulla...

...ja ilman.

Olen aikanaa tehnyt pojille farkkulippikset, ne oli ihan mun lempparit. Pojatkin silloin tykkäsivät niistä myös. Nythän ne on aivan liian pienet, eikä pojat enää sellaisia suostuisi laittamaan päähänsä.

Pojat vuonna 2013 farkkulippikset päässä. Oli muuten ihanaa
 katsella vanhoja kuvia, kun etsin sopivaa kuvaa tähän

Toivottavasti lämpimät ja aurinkoiset ilmat palaavat pian ilahduttamaan meitä 🌞