Haaveissa harmaa lammas

Inspiraatiokuva Tampereen Kädentaidot -messuilta..

Ollapa omia lampaita. Ehtymätön varasto lankaa. Saari, majakka, majatalo. Lauma lampaita, paimenkoiria. Tuulessa taipuvia heiniä, pihlajia; syysmyrskyjä; kävelyä meren jäällä, lähtevien jäiden laulua keväällä.. Jokseenkin romanttinen käsitys toisenlaisesta elämästä maalla! Minun haaveeni.

Mutta toisille tämä totta, ainakin nuo omat lampaat. 

Olen lankahullu, ja omistan aivan liian monta vyyhtiä, joista en ole edes aloittanut vielä mitään. Ja sorrun ostamaan lankaihanuuksia vaikka rullat pursuilevat koreista ja laatikoista. Myönnän, että kauniin langan nähdessäni tuhlaan, ja hankin uutta, vaikken sitä tippaakaan tarvitsisi. Tämä hieman sotii sitä ideologiaa vastaan, että tekisin vain vanhasta uutta..

Tänä talvena olen koittanut saada aloitettuja neuleprojekteja loppuun (kolme pipoa jo valmistui, hyvä minä!), mutta olen myös aloittanut monta uutta. Ja lankakorini sisältö on alkanut jopa "järkevöityä". Miten niin, ihmettelen itsekin, mutta huomaan ostaneeni viimeisen vuoden aikana pääasiassa kotimaisia lankoja moniväristen tuontilankojen sijaan. Käsin värjättyjä, kotimaisten lampaiden lankoja, kotimaisten käsityöläisten itse kehräämiä. Osaa hankkimistani langoista ei ole käsitelty mitenkään, vaan niissä on lampaan luonnollinen villarasva edelleen mukana.  

Tässä vanhassa kuvassa on yksi korillinen kotimaista - Pirtin Kehräämön Villankaa; ihanaa harmaata, pesemätöntä
lampaan villaa Keski-Suomesta; käsin kasvivärjättyä keltaista villalankaa Hyötykasviyhdistykseltä.

Mediassa ja somessa on paljon puhuttu suomenlampaanvillasta, sen ylivertaisuudesta (osittain merinoakin hienompaa!), eettisyydestä (merinovilla on ihanaa, mutta se kannattaa hankkia vastuullisesti; taustalla on mm. tauteja, kidutusta, ja valtavan kysynnän alla sen laatu on heikkenemässä..), mutta myös siitä, kuinka sen kaupallinen kehrääminen kaupallisessa mielessä on lapsen kengissä, ja taljat ennemmin kompostoidaan kuin kehrätään langaksi.. Onneksi asiasta puhutaan, ja monet pienet toimijat ovat tarttuneet aiheeseen ja markkinoilla alkaa olla vaikka mitä ihanuuksia! Minä maksan mielelläni tällaisesta kotimaisesta aarteesta!

Mari kysyi viime kesänä, haluaisinko ostaa eräältä tilalliselta hänen itse tekemäänsä lankaa, ja kun näin ihanat tummat harmaat ja melkein mustat langat, olin myyty! Ostin kaksi kerää, ja näin valokuvassa myös ne ihanat tyypit, joilta langan sain, näiltä:

Sain mahdollisuuden ostaa näiden ihanuuksien villasta omistajan itsensä kehräämää lankaa <3

Minulla oli myös heti ajatus, että tästä langasta teen jotain vedenpitävää talveksi. Villa kun on aivan paras materiaali ympäri vuoden, mutta erityisesti pakkasella ja lumessa! Tässä langassa oleva rasva kun hylkii vettä ja kosteutta kuten lampaan "turkki". 

Arvoin mallin kanssa hetken, ja neuloin yhden raidallisen version säärystimestä, ennen kuin päätin, että mitä yksinkertaisempi, sen parempi ja kauniimpi. Ehkä tuo lankakorissa lojuva yksinäinen kappale saa vielä jalostua; lankaa jäi vielä sen verran että saan sille kaverin.. Mitään kummempaa ohjetta näillä säärystimille ei ole, jostain lunttasin aloitusilmukoiden määräksi 46, kun lanka on näin paksua.. Jossain on joskus kommentoitu, ettei tämä rasvainen lanka luistaisi puikoilla, mutta ainakin minä koin neulomisen todella helpoksi metallipuikoilla! Puupuikkojen kanssa asia olisi varmaan eri.. 

Minua puhuttelee materiaali, ja halusin pitää mallin yksinkertaisena.
No, tätä yksinkertaisempaa ei taida olla! :D 

Pohdin erilaisia koristeluja, mutta koska nämä säärystimet tulevat puhtaasti ulkoiluun,
päätin että puunappi (yksittäinen varanappi jostain vanhasta vaatteesta!) saa riittää.

Ja tässä suurin syy pesemättömän villan käytölle - nyt ei lumi haittaa!
Rasvainen villa hylkii vettä, ja vaikka nämä säärystimet hangessa hieman kastuisivatkin,
villa lämmittää myös märkänä!

..ja onhan nämä kerrassaan maailman mukavimmat ihan vaan sohvallakin!

Napit on eri paria; olkoon - nappivarastoni keveni hurjalla kahdella! 

Alun inspiraatiokuva on Tampereen käsityömessuilta, mistä ostin myös lankakorissa näkyvän siniharmaan suomenlampaan langan, siitä on valmistumassa hartiahuivi, jossa tuo ihana liukuväri näkyy ihanasti. Siitä kuvaa, kun työ valmistuu. Samalta reissulta tarttui myös matkaan luonnonvalkoista koirankarvalankaa (jossa on mukana suomenlampaanvillaa), tästä haluan ehdottomasti lapaset tai vastaavat, koska aina uhkailen omaa Koiruuttamme rukkasiksi toimittamisella.. ;) Ja arvatkaa mitä! Alla kuva uusimmasta aarteestani!

Ja kun jostain innostuu.. Anopin aarteista löytyi lisää tuoksuvia kääröjä; oikein
himoittavia kotimaisia sellaisia. Mitähän seuraavaksi?
Ainakin lapaset, niin pääsee lumileikkeihin!

Millaisista langoista te innostutte? Mistä hankitte lankanne? Mitä teillä on nyt puikoilla? :)