Minulle on käynyt näin kerran aiemminkin. Silloin kyseessä oli koiranpentu ja kasvattajan viattomalta kuulostanut pyyntö: pennulle olisi niiiin kiva saada yksi näyttelytulos, mitään muita toiveita ei hyvän ja rakastavan kodin lisäksi olisi.
Kolmansien nakintäyteisten mätsäreiden jälkeen kasvattaja oli ystävällisesti ilmoittanut minut ja pennun "oikeaan" koiranäyttelyyn. OK, sanoin, ja kiitin osallistumismaksun hoitamisesta. Mihin tullaan ja milloin?
Messukeskukseen. Näyttely on nykyään nimeltään Voittaja.
* * *
Vuosi sitten aloimme Marin kanssa miettiä kiEMuran asioita isomalla kädellä, ja kesäkuussa asia oli selvä: olimme lähdössä myymään kiEMuroita ihan ihmisten ilmoille. Mutta minne?
On myyjäisiä ja sitten on Myyjäisiä. Kädentaitomessut tuntuivat meidän jutultamme, mutta osasto siellä on turkasen kallis (pienen harrastelijan kantilta ainakin). Naisten Joulumessuilla ei ole pakko olla vielä yrittäjä, joten tuo tapahtuma tuntui hyvältä idealta testata toimintaamme. Viisi päivää, puolet halvempi pöytä; kyllähän me siitä selviämme kahdestaan, eikö! Siinä samalla vähän päiväkohtaista myyntitavoitetta: paikkamaksu pitää saada takaisin.
Kaikki siis riippuu siitä, mihin suhteuttaa. (Mitään pienempiä tapahtumiahan ei voinut miettiä. Tai mietimme me niitäkin; mennäkö harjoitteleman jonnekin, tai jos varastoa jää, niin missä voimme jatkaa myyntiä..?). Mitään pientä ja helppoa ei kannata laittaa ensimmäiseksi tapahtumaksi ja tavoitteeksi :D Suoraan Voittajaan vaan!
Kaikista pelottavinta oli messuille ilmoittautuminen. Siitä seuraa ilmoittautumismaksu, ja sitten onkin jo vaikeampi perua suunnitelmat. Se oli siis hoidettava alta pois. No emme me ihan ensimmäisenä osallistumisilmoitusta hoitaneet, vaan istuimme ensin miettimään, mitä teemme.
Kerran jos toisenkin.
On niin helppo ideoida uusia juttuja, malleja, testata, parannella.. Mutta jossain vaiheessa on pakko päättää, mihin keskittyy. Siinä ehkä ensimmäinen "virheemme", jos hyviä ideoita voi virheiksi sanoa. Meillä oli aika monta eri artikkelia myynnissä, kaikkea vaatteista koruihin. Se saattoi hämmentää asiakasta, mutta myös pysäyttää tutkimaan myyntipöytäämme tarkemmin.
Toki meillä oli kaikkia kiEMuroita yhdistävä ajatus: kierrätysmateriaalit, ja niistä erityisesti farkkukangas. Tuotteilla ja tekemisellä pitää olla tarina, se pieni punainen lanka .. joka meillä on indigon sininen! (Tarinamme muuten löytyy tuolta "Siitä se idea sitten lähti" -sivultamme).
Kun tuotteita alkoi olla riittävästi, oli aika vetää summa summarum, eli hinnoitella tuotteet. Se on käsitöissä ehkä vaikeinta, koska materiaalit voivat olla kalliita (Meidän kohdallamme tosin pääasiassa lisätarvikkeet ovat kalliita. Ne, joita emme kaikkia saa vanhoina tai kierrätettyinä, kuten vaikka korujen lukot.) ja itse työtä on vaikea hinnoitella niin, että tuote menee vielä kaupaksi.
Tässä kuitenkin sanon ylpeästi, että olimme rohkeita ja päättäväisiä: omaa työtä ei aliarvosteta! Myyjäisissä (myös niissä, joissa loppuvuodesta olimme) myydään aivan liian usein käsinkudottuja villasukkia viidellä ja kymmenellä eurolla - se ei kata edes lankojen ostamista! "No mutta kun sain nämä halvalla tai lahjoituksena." Ei.
Villasukkien kutomiseen menee tekijästä, tyylistä ja koosta riippuen kaikkea noin kuudesta tunnista kuuteen vuoteen. Nopea neuloja saanee illassa yhden sukan valmiiksi, eli pari päivää tarvitaan vähintään (jos ei ole kokopäiväinen käsityöläinen). 10 euroako korvaa tuon ajan? "No huvikseni minä näitä kudon, en minä näistä kehtaa pyytää rahaa." Ei. Ei ei eieieieieiEI! Mikä meitä käsityöläisiä vaivaa?!
Villasukkien kutomiseen menee tekijästä, tyylistä ja koosta riippuen kaikkea noin kuudesta tunnista kuuteen vuoteen. Nopea neuloja saanee illassa yhden sukan valmiiksi, eli pari päivää tarvitaan vähintään (jos ei ole kokopäiväinen käsityöläinen). 10 euroako korvaa tuon ajan? "No huvikseni minä näitä kudon, en minä näistä kehtaa pyytää rahaa." Ei. Ei ei eieieieieiEI! Mikä meitä käsityöläisiä vaivaa?!
Hinnoittelimme työmme oikeudella ja kohtuudella. Niin, että sinä päivänä, kun hyvä ideamme kaupallistuu niin, että teemme sitä todenteolla myyntiin (siis maksamme yrittäjinä itsellemme palkkaa, jolla elämme ja elätämme perheemme!), emme joudu nostamaan tuotteen hintaa. Teimme hintavertailua, laskimme kulutettua aikaa ja materiaaleja, ja vaikka olisimme saanet vanhoja farkkuja lahjoituksena, laskimme kankaalle metrihinnan, jonka joudumme ehkä tulevaisuudessa maksamaan, jos hankimme läjäpäin työstettävää materiaalia.
Tästä saimme myyjäisissä kuulla niin asiakkailta kuin muiltakin myyjiltä - hyvässä ja pahassa. Menetimme varmasti myyntiä, koska emme polkeneet hintojamme. "Emmä noin kalliita raaski ostaa." Mutta saimme myös kiitosta ja kannustavia kommentteja toisilta myyjiltä, niiltä, jotka arvostivat rohkeuttamme hinnoitella tuotteemme "oikein". Hyvää palautetta oli myös kuulla muilta kädentaitajilta, että hekin olivat kokeilleet joitain tekniikoitamme, tai että aikoivat kokeilla niitä nähtyään tuotteitamme.
Hinnaston, inventaarion, hintalappujen, pakkausten ja esillepanon suunnittelun jälkeen olimme valmiita. Pätimme olla omia hulluja itsejämme, ja pukeutua omiin asuihimme, jotka olemme tehneet - niihin joista ne ideat ovat lähteneet. Jos emme itse kehtaa näitä käyttää, niin kuka muu muka?
Olimme asettaneet tavoitteita, realistisia ja hieman suurempiakin. Saada hieman huomiota ja palautetta, saada osallistumismaksun verran myyntiä, jotta emme jää sen osalta "miinukselle", ja saada ihmiset hymyilemään: meille, tuotteillemme, oivalluksillemme. Nämä kaikki saavutimme! Ja jos vielä onnistuimme inspiroimaan jotakuta kokeilemaan itse käsin tekemistä, farkkujen ja muiden vaatteiden tuunausta tai kokonaan uudelleen työstämistä niin todellakin onnistuimme tavoitteissamme!
Jälkipuinti, tulosten laskeminen ja arviointi, verojen maksaminen; ne kannattaa ja täytyy myös tehdä, koska muuten on vaikea sanoa, miten ihan oikeasti meni. Tuotteita jäi, ja kävimme myymässä niitä vielä päivän verran pienemmässä tapahtumassa. Joka taas vahvisti ajatustamme ja suunnitelmiamme siitä, millaiset myyjäiset ovat kiEMuralle sopivat. Koska oikealla paikalla ja oikealla yleisöllä on myös merkitystä. Kohderyhmä - hienosti sanottuna.
Lopputuloksemme kiEMuran ensimmäisestä vuodesta on ehdottomasti iloisen onnistunut, ja onnistuneen innostunut. Olimme myös väsyneitä, kipeitäkin; epäilimme taitojamme, arvioimme hittituotteemme väärin, luulimme ettemme myy yhtään vaatetta; sorruimme myyjäisväsymykseen ja lasimaiseen tuijotukseen - viisi päivää putkeen uutta, jännittävää, puuduttavaa, hymyilyä, tarinamme toistamista - siinä, jos jossain, visiomme kirkastui! :) Mutta saimme myös niin paljon: kaipaamaamme palautetta, myyntiä (!), mahtavia uusia tuttavia, uskomattomia asiakkaita ja lisää ideoita, joilla jalostaa kiEMuroistamme vieläkin mainiompia.
Olemme siis omasta mielesämme Voittajia! :)
* * *
Ja se koiranpentuni sijoittui neljänneksi parhaaksi omassa luokassaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti