Piristystä työpäivään

Työpaikkani muutti kuluneen kesän aikana, ja uusi toimisto toi meille kauan kaivattua lisätilaa. Tila taas toi mukanaan jonkinlaista kalseaa teollista kylmyyttä (vaikka itse ilmastointi on kyllä aivan ihana asia!).. Meillä oli kollegan kanssa jo aiemmassakin työhuoneessamme jonkin verran kasveja, mutta suunnittelimme heti ensimmäisellä visiitillä uudessa tilassa, että lisää kasveja tarvitaan!

Olimme reilu vuosi sitten Marin ja Marin poikien kanssa Hyötykasviyhdistyksen järjestämällä Miniatyyripuutarha -kurssilla ja ainakin minä ihastuin hommaan aivan valtavasti. Myöhemmin tein mm. anopille syntymäpäivälahjaksi pienen puutarhan. Pinterest-tauluni mukaan taidan haaveilla asiasta ihan vakavissani, mutta toistaiseksi en ole antanut itselleni lupaa aloittaa minipuutarhurointia, koska niihin saa myös upotettua valtavasti rahaa, vaikka pienestä puhutaankin. Varsinkin kun pihalla on vielä tuo ihan oikean kokoinenkin puutarha vielä huollettavana ennen talvea.

Koska me kiEMurat koitamme arvostaa kierrätettyä ja tehdä ennemmin vanhasta uutta, kuin hankkia ja tuottaa aina vaan lisää (uudesta) uutta, olen haastanut itseni pohtimaan aihetta tarkemmin ennen kuin pomppaan täysillä tähän harrastukseen mukaan. Sallin itselleni tämän puoliksi kierrätetyn asetelman, koska sen on tarkoitus parantaa työviihtyvyyttäni, ja sen osat voi kierrättää tulevaisuudessa uudestaan. Koitin siis hankkia ja haalia kaikki tarvikkeet kasaan niin viisaasti kuin mahdollista. 

Kaikki valmiina hommiin. Astia, pohjamateriaali, kasvit ja tilpehöörit. Multa puuttuu kuvasta.

Pikkupuutarhan (niinkuin isommankin) suunnittelu on ensimmäinen päätöksiä vaativa asia: millainen puutarha, kuiva vai kostea, rehevä vai kivikkoinen, millainen astia ja mihin valmis puutarha sijoitetaan. Puutarhan voi rakentaa vaikka vanhaan kahvikuppiin, syvään kulhoon, vanhaan puulaatikkoon, kynttilälyhdyn sisälle tai vaikka suoraan pihalle kukkapenkkiin.

Miniatyyripuutarhaa varten tarvitaan sopiva astia, jonka kannattaa olla vedenpitävä, ellet tee sitä pihalle tai aluslautaselle. Riippuen asetelmaan tulevista kasveista, tarvitaan myös hiekkaa ja multaa. Loput koristeet ja elementit voivat olla mitä vain: maastoon voi käyttää sammalta, koristekiviä, astian palasia, käpyjä.. mitä ikinä keksitkin, tai mikä ikinä teemasi onkaan. 

Minä halusin helposti huollettavan puutarhan, joten aloitin suunnittelun kasvikaupasta. Ostin alennuksesta viimeisen rungolliseksi leikatun myrtin, koska se näyttää heti pieneltä puulta. Myrtti oli hieman kuivakassa kunnossa, mutta sen pitäisi viihtyä sisällä ja silläkin on pieni vuosivaihtelu, eli lehdet saattavat tippua ja kasvaa taas keväällä uudestaan.

Olin myös aiemmin jutellut työkaverini kanssa ilmakasveista (tillandsia), joista on viime vuosina tullut melkoinen villitys; nämä ovat huippuja työpaikalla, missä v-o-i olla riskinä se, ettei niitä muista huoltaa liian usein.. Joten nappasin paketillisen niitäkin puutarhaani. 

Aiemmin olin jo päättänyt, että haluan asetelmaan valkoisia kiviä ja muutenkin valoisan tunnelman, eli mukaani kasvikaupasta tarttui vielä koristekiviä siedettävään kolmen euron hintaan. Nämä kannattaa muuten ehdottomasti kierrättää uudestaan muissa projekteissa, ja se on myös helppoa - katso alta kuvista, miten.

Ilmakasvit eivät kaipaa multaa, ne ottavat veden ilmasta. Niitä pitää avoimessa astiassa siis muistaa sumutella.

Aidan ja miniruukut olin ostanut aiemmin anopin lahjapuutarhaan, ja sain ne takaisin, kun
muu kasvusto oli tullut tiensä päähän.. Miniatyyrituoli oli alennuksessa Minilandissa ja samalla
sorruin ostamaan myös minikokoisia mosaiikkilaattoja (jotka tosin eivät päässeetkään tähän
puutarhaan vaan jäivät odottamaan seuraavaa..).

Miniatyyriharrastus voi siis käydä kalliiksi, jos alkaa surffailemaan ja shoppailemaan alan nettikauppoja, ja erikoisemmat, pienikokoiset kasvit voivat olla kalliita. Kasveja kuitenkin löytyy myös luonnosta, ja yhden ruukkukasvin voi jakaa moneen osaan. Kaikki kalusteet, somisteet, koristeet voi rakentaa myös itse. Pelkään pahoin, että olen tipahtamassa tähän minirakennusmaailmaan tulevana talvena, koska näen jo nyt syksyisen metsän täynnä mahtavia rakennusmateriaaleja, ja joka kerta kun avaan skumppapullon, näen korkissa ja sen kiinnikkeissä metallisen puutarhatuolin, pienen pallin, pannunalusen... Pelkään kohta kerääväni jätskitikkuja aitoja  ja ovia varten ja jugurttipurkkeja pönttöuunin rakennukseen..!

Pohjustustyöt sujahtivat hetkessä, ja unohdin ottaa niistä kuvan, mutta laitoin ensin astian
pohjalle hieman soraa, sitten naapurilta ylijäänyttä hiekkalaatikon hiekkaa (tämä on hyvää,
koska hiekka on puhdistettua, joten siinä ei ole seassa siemeniä tai muuta itävää).
Koska myrtti viihtyy kuivahtavassa mullassa, annoin sen muuttaa uuteen astiaan sellaisenaan.
Lannoitetta pitää antaa jossain vaiheessa.

Hetken suunnittelin, mihin miniruukut ja erikokoiset kivet tulevat, lopulta annoin vaan
asioiden tapahtua sen kummemmin asettelematta. Pieni tila täyttyy nopeasti, joten pieni
ennakkosuunnittelu on kuitenkin paikallaan.. Tässä koristekivet tulevat suoraan hiekan päälle
eli ne on helppo kerätä talteen uusia rakennelmia varten.

Ja hups, tähän meni ehkä kymmenen minuuttia!

Ja noin, puutarha oli valmis! Olen heikkona (kaikenlaisiin) valkoisiin kiviin, ja niistä tuli mieleen lomat Kreikassa. Kuivan maan kasvit ja tietynlainen karuus ja koruttomuus viehättivät minua tämän puutarhan kanssa - sen lisäksi että työpaikalle päätyvän asetelman oli oltava helppohoitoinen. Tästä tuli minun subtrooppinen hengähdyspaikka!

Ilta-aurinko vahvisti suunnitelmani hyväksi: tästä tuli pieni välimerellinen kivipuutarha,
joka vie ajatukset sinne, mihin aina eli "oispa loma" :D 

Ilmakasvit on tökätty ruukuihin ilman multaa

Tässä voi viettää pienen ajatusbreikin töiden keskellä..

Omppujen aika

Meikäläisen käsityöt on olleet todella minimissä jo yli puoli vuotta. Käsittämätön työuuvatti vaivaa, enkä kotiin päästyäni jaksa aloittaa mitään isompaa projektia, vaikka mieli tekisi. Piti tehdä hameita työvaatteiksi, hellemekkoja ja korjaus/tuunauskasakin on kasvanut turhan korkeaksi. Mutta ei.

Puutarhassa on tullut touhuttua jonkin verran, lähinnä kasvikaapin tomaattien, yrttien ja chilien kanssa, mutta muutoin takaraivossa muhinut kukkapenkkiremontti on aloittamatta. Marjoja olen jaksanut kerätä vain omista puskista; herukoita ja karviaisia tuli muutama litra pikkupensaistani, jotka ovat juuri sopivan kokoisia, että saan niistä marjat aamupalalle ja pikkupurkit hilloksi - olen hullu hillonkeittäjänainen..

Tomaatit onnistuvat tänä vuonna ehkä ensimmäisen kerran koskaan, niiden kanssa on aina
ennen mennyt jonkin pieleen. Kesäkurpitsasato taas on ollut poikkeuksellisen maltillinen..

Tämä vaaleanpunainen herukka on niin herkku, ettei sitä raatsisi syödä (maistuu muuten myös aivan taivaalliselta!)

Valkosipulit olivat myös uusi kasvatettava tänä vuonna, niistä tuli pieniä, mutta suloisia!

Hillohommissa meni eilisiltakin, ennen uutta kuumaa aaltoa (sää, ei olotila), koska sain työkaverilta pussillisen omenoita. Tein vuosia sitten uunissa omenoista ihanan herkullisen hillon, joten googlettelin taas ohjeita, ja nykyään niitä löytyy useitakin (ekalla kerralla vuosia sitten ehkä vain yksi..).

Uunissa hillo nimittäin valmistuu itsestään, ei kattilan vieressä seisomista eikä vaahdon kuorimista! Yleensä käytän myös todella vähän (hillo)sokeria hilloissani, koska pidän kirpsakoista mauista (karviaisia! raparperia!) ja muutenkin siitä, että hillo on valuvaa, eikä hyytelöä.. Tällä kertaa kuitenkin himotti laittaa joukkoon vähän fariinisokeria, koska se korostaa karamellimaista makua, jonka omppuihin saa uunissa.

Olen sen verran omapäinen, etten seuraa reseptejä muutenkaan, jolloin jokainen hillo ja
leivonnainen on aina erilainen. Tai samanlainen. Kuvassa nimittäin lempimausteeni: aito vanilja,
tähtianis, inkivääri ja kaneli.

Tässä aikaavievin osa hillon valmistuksesta: pilko omenat. Mausta. Ja jo poikkesin reseptistäni, koska löysin maustekaapista
sokeroitua inkivääriä..

Ja 170* astetta ja 40 minuuttia myöhemmin, kun omenat ovat pehmenneet..

..kaikki kaadetaan blenderiin. Valkeista kuulaista irtosi aika paljon nestettä, mutta ei haittaa,
tällä kertaa hillosokeria oli tavallista enemmän (murto-osa ohjeista tosin!).

No eihän tästä kauhean kaunista tule, mutta maku on toffeemainen, karamellinen..

Uunivuoallisesta pilkottuja omppuja tuli vajaa litra hilloa - omppuja jäi vielä pariin satsiin. 

Tästä hillosta tuli makeaa ja tuoksu on kuin omenapiirakassa; taisin nähdä siitä unta koko yön.. Joskohan tällä blogiin kirjaamisella muistaisin toistekin tehdä samanlaista - veikkaan ettei tämä satsi ehdi kauaa jääkaapissa viiletä!

Koska hillokuvat ei olleet mitään kauhean kauniita niin loppuun pari kuvaa liljoistani, jotka sopivat tähän trooppiseen keliin. Nyt menen maistamaan yön yli jäähtynyttä ja asettunutta omppuhilloa vaniljajäätelön kera. Parasta! Iloista loppuviikkoa!

Puutarhurin essu

Olen pitkään miettinyt "puuhaessun" tekemistä farkunjämistä, sellaista, mihin saisi ommellessa sakset, ratkojan, mittanauhan ja muut tingeltangelit talteen taskuun. Minulla kun on ainakin tapana touhuta ja vaeltaa ympäri taloa kesken ompelusten ja tavarat usein jäävät matkan varrelle jonnekin, eikä mistään löydy mitään, silloin kuin sitä tarvitsee.. Olen siis kamala huithapeli.

Kaikkien noiden kevään puutarhaprojektien lomassa huomasin saman tarpeen: aina on sakset, oksasakset, voikukkarauta, nimikyltit tai siemenpussit hukassa.. Olen kerran erehtynyt ostamaan puutarhaessun, mutta sen vettäpitävä kangas ei ole käytössä ollut mukava, vaan liian kova, ja litteät taskut liian pienet millekään kynää isommalle.. Rinnan peittävä, polviin ulottuva essu on myös kasvimaalla kyykkiessä aivan mahdottomasti tiellä koko ajan.

Kun sitten vielä eräs ystäväni oli valmistumassa puutarhuriksi, oli minulla kuin valmiina lahjaidea mietittynä (ja ystäväni joutui ekan mallikappaleen testikäyttäjäksi - halusi tai ei). Ajatuksenani oli vyötärölle sidottava lyhyt essu, jonka tarkoitus ei olisi niinkään suojata lialta, vaan tarjota työkalut käden ulottuville niin, että ne eivät silti haittaa työskentelyä ja kukkapenkeissä kyykkimistä.

Aloitin sommittelemalla sopivia jämäpaloja yhteen

Halusin melko kompaktin essun, jonka liikkuvuus on hyvä. Tässä on kaksi lahjetta avattu ja ommeltu yhteen.
Lisänä muutamia taskuja ja lenkkejä ripustamista varten.

Tässä 1/4 lahkeesta taiteltuna syväksi vastalaskokseksi, jolloin essu kellottuu vielä enemmän,
eikä todennäköisesti kinnaa kyykistyessä yhtä paljoa kuin suora kappale.

Leikkasin tämän tumman essun lisäksi jo itseäni varten toisenkin mallisen essun vähän vaaleammasta farkusta, ideoita ja taskumalleja voisi taas kehitellä vaikka miljoonia. Mutta lahjaksi tuleva essu oli saatava valmiiksi ajoissa, ja tällainen siitä tuli:

Essun voi pukea joko suoraan eteen taikka toiselle lonkalle, riippuen, mistä pitää, ja mitä kantaa mukana.

Itse pitäisin tätä essua näin, jotta edessä on mahdollisimman vähän tavaraa

Laskos tulee silloin etusivulle ja aukeaa kyykistyessä lisätilaksi

Essun tekemiseen ei mennyt kuin hetki, ja tämä saa näyttää siltä, että sitä on käytetty, en siis huolitellut leikattuja farkun reunoja, vaan ne saavat hapsuuntua käytössä. Toiseen versioon taidan kokeilla kanttinauhaa, ja näitähän voisi tehdä vaikka mihin tarkoitukseen: askarteluun, myyntiessuksi vetoketjutaskuilla, ulkohommiin, koiratreeneihin, keittiöön.. Ääk, liian monta ideaa jo taas jonossa! :)

Kasvikaapin virkistys

Huh, pakko tulla hetkeksi sisälle viilentymään tuolta helteestä, enpä muista näin kuumaa ja upeaa kevättä! Puutarhassa ja viljelyspalstalla on pitänyt kiirettä, molemmissa on tullut tehtyä isompia parannuksia. Viikonlopun olemme huhkineet pienen japanilaistyyppisen kivipuutarhan kimpussa, mutta siitä kuvia toisella kertaa.

Pari viikonloppua on sen sijaan vierähtänyt kasvikaappini kanssa, josta mainitsinkin edellisessä postauksessa. Hankin sellaisen noin viitisen vuotta sitten (sen kasaaminen oli sellainen projekti, että mieheni kanssa sovimme, ettemme koskaan rakenna itse taloa!), ja se joutui pariksi vuodeksi seisomaan tyhjilleen odottamaan uusia kesiä, kun asuimme Saksassa eikä se mahtunut muuttokuorman mukaan. Ensimmäisenä kesänään se homehtui hieman sisältä, koska täytin sen liian töyteen tomaateilla ja kurkuilla, mutta sapattivuodet kuivattivat puuta, ja kun pesin kaapin kidesoodalla, se oli maalausta vaille kunnossa.

Kaappi ennen pesua, ovikin roikkuu..

Sisäosissa hieman homepilkkua ja muuta töhnää..

Maalin sain ilmaiseksi Kevätmessuilta, missä sai tutustumispurkin talomaalia, jos jaksoi jonottaa - hieman harmaalla taitettu valkoinen vastaa melko hyvin taloyhtiömme väliaitojen sävyjä (tosin nekin kaipaisivat jo pikkuhiljaa uutta maalikerrosta!). Maalaukseen meni yksi lauantai, ja hankalinta oli maalarinteipin poistaminen ikkunoista - älä osta halvinta maalarinteippiä, vaan panosta laatuun! Tunnollisempi tuunaaja olisi irrottanut ikkunanpokat ja poistanut ikkunamuovit maalauksen ajaksi. 

Pesun jälkeen jo paljon parempi!

Ja ekalla maalikerroksella jo lähes hohtava! :) 

Kaapista tuli taas raikas ja talven yli selvinneet pelakuut sekä uudet yrtit pääsivät jo kaappiin asustelemaan! Vielä kun asensimme kaappiin lämpömittarin, niin tuuletuksen tarpeen voi tarkistaa nopeasti - tai jos yöt uhkaavat mennä liian viileiksi. Joku jos vielä viilaisi noita saranoita niin ettei toinen ovi roikkuisi ;) 

No nyt se aita näyttää likaiselta ja maalia kaipaavalta! :D
Terassista puhumattakaan!

Kaappiin pääsee myöhemmin myös chilit ja tomaatit; muut syötävät, kuten pavut ja kesäkurpitsat pääsevät viljelypalstalle kesäkuussa, kun hallanvaara on varmasti ohi..

Kasvatatko sinä jotain, laitatko kesäkukkia? Minulle tämä kasvikaapin tuunauskierros näytti ympärillä olevat puutteet, joten meidän pihan tuunaus siis jatkunee koko kesän.. Olisipa taas sateista ja kylmää, että pääsisi sisään kutomaan sukkia ;) 

"It's the most wonderful time of the year.."

.. ja nyt en puhu joulusta :D

Käsitöiden lisäksi rakastan kevättä, kukkia, kasveja ja puutarhailua yli kaiken. Olen laiska tarhuri, innostun helposti, kylvän liikaa siemeniä, tuhlaan rahani kukkasipuleihin syksyisin, siemeniin ja taimiin keväisin. Tyylini on puhdasta kaaosta, ja taistelu rikkaruohoja vastaan ikuista. Kesäillat istun pihalla tuijottelemassa kasvejani, kyttään kylmiä öitä, ja lomamatkoilla kaipaan kasvieni perään kotiin! Kameran muistikortti on aina täynnä kukkakuvia niin omalta pihalta kuin muidenkin puutarhoista.

Haaveilen jonkin asteisesta omavaraisuudesta tai edes täydellisestä potagerista, ja menin vuosi sitten hankkimaan itselleni aarin kokoisen viljelypalstan - ihan kuin oman pihan marjapensaat, viljelylaatikot ja kasvikaappi ei olisi tarpeeksi!

Ja nyt se aurinko taas paistaa ja vaikka kuumetta pukkaa ja kurkku on kuin hiekkapaperia, niin koko lauantai meni ihan pihalla. Kirjaimellisesti.

Tänä vuonna en voinut kiireiden ja pidempien matkojen vuoksi kylvää siemeniä juurikaan, tosin vieläkin ehtii hyvin esikasvattaa kasvimaan kakaroita ja kukkiakin. Yleensä olen kylvänyt kaikki tomaattini, chilini ja papuni sekä kesäkurpitsat ja satunnaiset yrtit itse siemenistä. Nyt kuitenkin päädyin hankkimaan taimina yllämainitut, papuja lukuunottamatta. Muutoin olen suosinut vanhaa - olen melkoinen kasvatustarvikkeidean hoardaaja - puhdasta taimimultaa lukuunottamatta purkit, kasvatusalustat ja astiat ovat kaikki vanhoja.

Pesu pitää pöpöt loitolla

Purkkien lisäksi myös jo kukkineet sipulikukat kierrätetään: annetaan kuivua,
istutetaan takaisin maahan (tai astiaan) ja odotetaan talven yli. Toimii!

Pesulassa ruuhkaa, onneksi aurinko kuivattaa.
(Ylänurkassa viime keväänä kaupasta ostetut narsissit, jotka kuivatin; kohta pukkaa kukkaa!)

Aarrepurkkeja löytyy joka lähtöön, toisissa on nappeja, toisissa siemeniä!

Saksan tuliaiset pääsee käyttöön tänä keväänä..

Kierrätys toimii siis puutarhassakin: muovijätettä tulee valtavat määrät kasveja ostaessa, ja pyrin säästämään tukevimmat taimiastiat ja varsinkin pienet sellaiset, koska niiden ostaminen joka kevät uutena tuntuu kamalalta. Saksassa muuten saa muutamassa taimikaupassa pienen hyvityksen, jos tuo tyhjät taimipurkit kauppaan takaisin!

Olen suosinut myös turvebrikettejä, joissa voi kasvattaa taimia, sekä kierrätyspaperisia purkkeja, joissa koko taimen voi myöhemmin istuttaa maahan. Haaveissani on muotti, jolla tehdään paperista kasvipotteja (voi niitä ilman tuotakin pyöritellä, mutta tiiviimpiä niistä saa muotin avulla), mutta en ole raaskinut vielä hankkia sitä, ehkä sitten kun nykyiset astiani ovat niin hajalla, ettei niitä enää voi käyttää..

Koiruus auttaa minkä ehtii; kaivaa kuoppia, maistaa kasveja ja nyhvää tuijissa..

Tuijat on oikeasti aika huonossa kunnossa, mutta kun tämä tyyppi rakastaa
näitä selän raaputtajia..!

Joitain vuosi sitten ostin kasvikaapin, joka tosin jäi heitteille kahden kesän jälkeen muutamaksi vuodeksi, kun muutimme Saksaan. Nyt kaappi on viimein raahattu takaisin pihallemme ja edessä on sen kunnostustyö. Siitä ehkä kuvia toisella kertaa.

Tomaatit ja chilit, jotka tosin pääsevät vielä toistaiseksi ikkunalaudalle odottamaan kesää..

Ei kesää ilman miljoonakukkia! Tällä kertaa vanhaa roosaa <3

Ja pitihän se grillikin kaivaa esille jo (viimein)!

Oletteko te innostuneita muustakin puuhaamisesta kuin vain käsitöistä? Meneekö talvi neuloessa ja kesä pihalla, niin kuin minulla? Tosin minusta parasta kesässä on neulominen - pihalla - kukkien vierellä :)