Tapasimme aikanaan (jo kauheat 20 vuotta sitten!) käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Etelä-Suomessa, ja siitä lähtien olemmekin olleet melko erottamattomia, vaikka elämä onkin välillä vienyt meitä eri suuntiin, paikkoihin ja elämäntilanteisiin.
Mari on aina ollut kova tekemään käsitöitä ja kokeilemaan kaikkea ennakkoluulottomasti. Ennen kaikkea Mari on uskomaton neulomaan asioita - paitoja, sukkia, asusteita. Joulun pehmeä paketti on aina ollut Marin bravuuri ja odotettu lahja! Siispä kun Emma sapattivuosinaan Saksassa halusi vihdoin selättää villasukanteon pelon, kuka muukaan saapui apuun kuin Mari. Postilaatikossa odotti eräänä aamuna pussi lankoja ja Novitan Sukkalehti. Siitä se sitten lähti.
 |
| Emman toinen sukka sitten ala-asteaikojen. Kun into iskee, ei voi lopettaa. |
Koska tekstiviestien sumaan hukkui aina kaikki hyvät ideat ja ohjeet, päätimme perustaa Facebookiin oman ryhmän käsitöillemme, miljoonille projekteillemme, ideoille ja kuville. Ja pian olimme kutsumassa muita samanmielisiä mukaan. "Just niinku Strömsössä" -ryhmässä on nyt 10 jäsentä, enemmän ja vähemmän aktiivisia, mutta jokaista yhdistää into kokeilla uusia asioita, saada se villasukan kantapää vihdoin opittua -- tai vain ilo nähdä toisten ideoita ja onnistumisia.
 |
| Nimi, koska innokkaasta yrittämisestä ei voi rankaista. Paitsi hyvillä nauruilla. Ja parhaat kaverit ei koskaan joudu nauramaan yksin. |
Silti tuli tarve johonkin vähän isompaan, ja samaan aikaan kaikista kertyneistä kankaista ja tarvikkeistakin olisi päästävä joskus eroon. Kun tuttavat tietävät, että ompelee ja neuloo, tarvikkeita, kankaita ja jämälankoja alkaa löytymään välillä laatikkokaupalla.
Ja siinä piileekin kiEMuran idea - vanhasta uutta. Vanhoja kankaita ja tarvikkeita; vanhoja vaatteita, vähän liian pieniä (harvemmin enää liian isoja..), tai farkut, joista on haara revennyt - toisen roska on toisen aarre. Vaatejätettä tulee niin paljon meillä KotiSuomessakin, että lisäroskan tuottaminen tuntuu pahalta. Kun vanhoista farkuista saa parhaassa tapauksessa useamman laukun, pieneksi jääneestä jakusta tai mekosta persoonallisen kassin, ja lopputilkuista vielä kellohameen, ei ollut vaikea ryhtyä puuhasta toimeen oikein kunnolla.
 |
| Marin taidonnäyte! |
Täällä blogissa esittelemme ideoitamme, töitämme, ja haaveilemme tulevaisuudesta, johon kuuluu ainakin iso leikkuupöytä (hyvästi lattialla konttaaminen!), rajaton varasto (niinkuin meillä olisi aikaa kaikesta jotain tehdä, mutta hei..!) ja ehkä jotain tuottoisaakin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti