kiEMuran kevätretki

Toissa viikonloppuna vietimme useampaa juhlaa kerralla: Marin valmistujaisia, meikäläisen synttäreitä ja ennen kaikkea kiEMuran kaksivuotissynttäreitä. Meidän perinne kiEMuran ihan alkumetreiltä on ollut keväinen matka Tallinnaan Karnaluksiin. kiEMuralla -blogi ja facebook-sivut syntyivät kaksi vuotta sitten köckerölinen loungessa aamupalan parissa! :D Oli siis päivänselvää, että tämäkin kevätmatka kohdistuu etelään.

Meillä on ollut ihmeellinen onni jokaisella Tallinnan retkellämme: keli on aina hemmotellut meitä. Niin tälläkin kertaa: ihana kevätaurinko odotti meitä perillä, ja jäimme hetkeksi paistattelemaan rantaan pitkään kaivatussa auringonlämmössä.

Koska emme ottaneet aamun ensimmäistä laivaa, olimme perillä vasta yhdeltä iltapäivällä, ja Karnaluks menee lauantaisin kiinni jo kolmelta, emme kauaa ehtineet auringosta nauttia, vaan nappasimme taksin allemme aikaa säästääkseemme. Hintaa tuli 8€, mikä oli ihan passeli kolmelle matkalaukkujen kanssa matkaavalle mimmille - olimme päättäneet triplajuhlien kunniaksi jäädä yöksi Tallinnaan. Kannattaa muuten sopia jokin hinta satamasta taksilla lähtiessä, koska hintahaitari meidän muutamalle kyselylle oli yli kympin!

Tässä yksi syy, joka saa pään sekaisin Karnaluksissa - kaikkea, mitä et tiennyt tarvitsevasi, on tarjolla!

Oliskohan tasseleille tarvetta sittenkin..?

Tällä kertaa meillä ei ollut erityistä ostoslistaa mukana, vaan menimme fiiliksen mukaan, itselleni tarttui matkaan farkkunappeja, niittejä, kanttinauhaa, joustopitsiä ja Maailman Parhaat Kurkisakset vähän isommassa koossa. Yhteenkään lankaan emme sortuneet tällä kertaa, ihme!

Vetoketjuosastot vetävät aina puoleensa, ja koska ketjujen ratkominen ja korjaaminen vanhoista vaatteista on aika raastavaa hommaa, näitä tarttuu meidän ostoskoreihin aina.. Meillä oli matkassa mukana myös eräs Karnaluks-neitsyt, joka ei ennen toissaviikon lauantaita tiennyt olevansa vetoketjuhullu :D 

Mitä laitetaan..?!

Hmm..

Siitä se idea sitten lähti.. <3

Ehdimme ulos juuri ennen ovien sulkeutumista, ja sitten olikin vain aikaa ja auringonpaistetta luvassa. Kävelimme Vanhankaupungin poikki kohti Balti Jaama Turgin vieressä sijaitsevaa hotelliamme, jonka olimme valinneet loistavan sijaintinsa vuoksi. Siitä on vain kivenheitto joka suuntaan!

Karnaluksilta seuraavaan kortteliin kaupunkiin päin on tullut kivan näköinen kahvila,
joka sai työkaverilta myös suosituksen!

Olihan sitä pakko välillä vähän huiliakin ;)

Illaksi olimme menossa syömään Telliskiven puolelle, ja siellä olikin sattumalta Tallinn Music Weekin tapahtumia, joten liikkeellä oli paljon porukkaa ja monessa paikassa oli keikkoja ja elävää musiikkia. Kävimme syömässä aivan ihanassa Frenchy Bistrossa, jossa saimme superhyvän ruuan lisäksi loistavaa palvelua! Tästä paikasta ihan 6/5 suositus! Sieltä saimme myös lämpimän suosituksen gin&tonicin ystäville: vastikään avattu Junimperium tarjoilee omaa giniään aivan uskomattoman hyvinä drinkkeinä! Hyvää ruokaa, hyvää juomaa, hyvää seuraa - voiko muuta onnistuneelta matkalta toivoa!

Frenchyn alkupalalauta, charcuterie, oli taivaallisen hyvä! Kylkeen erilaisia tapenadeja, namskista!

Pieni, mutta tehokas ginibaari Telliskiven sydämessä voitti meidän sydämet! Jokainen drinkki valmistettiin huolella,
hintataso enemmän kuin kohtuullinen, ja jokainen pieni yksityiskohta tässä olohuoneessa oli niin inspiroiva,
että meiltä taitaa kohta kaikilta löytyä kotoa rosmariinia, kuparia ja tummanturkoosia samettia <3

Good friends don't let you do stupid things alone <3

Sunnuntaina meitä odottikin sitten tihkusade, mutta se ei meidän menoamme haitannut. Kävimme Telliskivessä ostoksilla ja istuimme napostelemassa herkkuja (ja ehkä hieman drinkkejäkin) kunnes oli aika siirtyä vielä Rotermannin kauppojen kautta kohti satamaa ja paluumatkaa. Viimeisestä kaupasta ulos astuessamme taivas aukeni ja päällemme satoi valtavia räntähiutaleita! 

Reissu oli silti ihana, maukas, raikas ja hauska! Nyt pitäisi sitten polkaista tulevan kesän tempaukset tulille, ja suunnitella muutenkin tulevaisuutta! Onhan sitä kaksivuotiaana jo tiedettävä vähän, mitä meinaa isona tehdä! :)

Iltalaukku

Mulla on vähän kiireitä pidellyt tässä viimeaikoina. Opinnot ovat muutamaa viikkoa vaille valmiit ja sit suuntaankin täysin uudenlaisiin työpaikkoihin missä ennen olen ollut. Vähän kyllä jännittää, mutta odotan sitä innolla.

Eilen kun sain kirjalliset osiot opiskeluista valmiiksi päätin puhdistaa ajatukset keskittymällä ompelemiseen. Aikoja sitten ostin laukun kehyksen Vantaan Sinellin outletistä. En edes muista paljon niistä maksoin, mutta en montaa euroa. Olen haudutellut ajatusta mitä voisi tehdä. Lopulta päädyin siihen, että olihan se tähänkin työhön käytettävä farkkua.

Yhteensä tarvitsin neljän farkkujen vyötärökaitaleet, laukunkehyksen, tukikangasta, vuorikankaan ja yhden farkkujen takataskun laukun sisälle taskuksi.

Työtä lähdin tekemään ajatuksella....kokeillen siitä tulee hyvä. Olen näitä kehyslaukkuja jonkinverran tehnyt, joten periaate oli hallussa. Pussukan valmistutta liimasin kehyksen siihen kiinni. Ja täytyy sanoa, että rakastuin heti minun uuteen iltalaukkuun. Heti ensi viikonloppuna ottan laukun käyttöön, kun ihanien rakkaitten ystävieni kanssa lähdetään vähän juhlimaan.

kiEMura toivottaa etukäteen kaikille ihanaa ystävänpäivää!

Haaveissa harmaa lammas

Inspiraatiokuva Tampereen Kädentaidot -messuilta..

Ollapa omia lampaita. Ehtymätön varasto lankaa. Saari, majakka, majatalo. Lauma lampaita, paimenkoiria. Tuulessa taipuvia heiniä, pihlajia; syysmyrskyjä; kävelyä meren jäällä, lähtevien jäiden laulua keväällä.. Jokseenkin romanttinen käsitys toisenlaisesta elämästä maalla! Minun haaveeni.

Mutta toisille tämä totta, ainakin nuo omat lampaat. 

Olen lankahullu, ja omistan aivan liian monta vyyhtiä, joista en ole edes aloittanut vielä mitään. Ja sorrun ostamaan lankaihanuuksia vaikka rullat pursuilevat koreista ja laatikoista. Myönnän, että kauniin langan nähdessäni tuhlaan, ja hankin uutta, vaikken sitä tippaakaan tarvitsisi. Tämä hieman sotii sitä ideologiaa vastaan, että tekisin vain vanhasta uutta..

Tänä talvena olen koittanut saada aloitettuja neuleprojekteja loppuun (kolme pipoa jo valmistui, hyvä minä!), mutta olen myös aloittanut monta uutta. Ja lankakorini sisältö on alkanut jopa "järkevöityä". Miten niin, ihmettelen itsekin, mutta huomaan ostaneeni viimeisen vuoden aikana pääasiassa kotimaisia lankoja moniväristen tuontilankojen sijaan. Käsin värjättyjä, kotimaisten lampaiden lankoja, kotimaisten käsityöläisten itse kehräämiä. Osaa hankkimistani langoista ei ole käsitelty mitenkään, vaan niissä on lampaan luonnollinen villarasva edelleen mukana.  

Tässä vanhassa kuvassa on yksi korillinen kotimaista - Pirtin Kehräämön Villankaa; ihanaa harmaata, pesemätöntä
lampaan villaa Keski-Suomesta; käsin kasvivärjättyä keltaista villalankaa Hyötykasviyhdistykseltä.

Mediassa ja somessa on paljon puhuttu suomenlampaanvillasta, sen ylivertaisuudesta (osittain merinoakin hienompaa!), eettisyydestä (merinovilla on ihanaa, mutta se kannattaa hankkia vastuullisesti; taustalla on mm. tauteja, kidutusta, ja valtavan kysynnän alla sen laatu on heikkenemässä..), mutta myös siitä, kuinka sen kaupallinen kehrääminen kaupallisessa mielessä on lapsen kengissä, ja taljat ennemmin kompostoidaan kuin kehrätään langaksi.. Onneksi asiasta puhutaan, ja monet pienet toimijat ovat tarttuneet aiheeseen ja markkinoilla alkaa olla vaikka mitä ihanuuksia! Minä maksan mielelläni tällaisesta kotimaisesta aarteesta!

Mari kysyi viime kesänä, haluaisinko ostaa eräältä tilalliselta hänen itse tekemäänsä lankaa, ja kun näin ihanat tummat harmaat ja melkein mustat langat, olin myyty! Ostin kaksi kerää, ja näin valokuvassa myös ne ihanat tyypit, joilta langan sain, näiltä:

Sain mahdollisuuden ostaa näiden ihanuuksien villasta omistajan itsensä kehräämää lankaa <3

Minulla oli myös heti ajatus, että tästä langasta teen jotain vedenpitävää talveksi. Villa kun on aivan paras materiaali ympäri vuoden, mutta erityisesti pakkasella ja lumessa! Tässä langassa oleva rasva kun hylkii vettä ja kosteutta kuten lampaan "turkki". 

Arvoin mallin kanssa hetken, ja neuloin yhden raidallisen version säärystimestä, ennen kuin päätin, että mitä yksinkertaisempi, sen parempi ja kauniimpi. Ehkä tuo lankakorissa lojuva yksinäinen kappale saa vielä jalostua; lankaa jäi vielä sen verran että saan sille kaverin.. Mitään kummempaa ohjetta näillä säärystimille ei ole, jostain lunttasin aloitusilmukoiden määräksi 46, kun lanka on näin paksua.. Jossain on joskus kommentoitu, ettei tämä rasvainen lanka luistaisi puikoilla, mutta ainakin minä koin neulomisen todella helpoksi metallipuikoilla! Puupuikkojen kanssa asia olisi varmaan eri.. 

Minua puhuttelee materiaali, ja halusin pitää mallin yksinkertaisena.
No, tätä yksinkertaisempaa ei taida olla! :D 

Pohdin erilaisia koristeluja, mutta koska nämä säärystimet tulevat puhtaasti ulkoiluun,
päätin että puunappi (yksittäinen varanappi jostain vanhasta vaatteesta!) saa riittää.

Ja tässä suurin syy pesemättömän villan käytölle - nyt ei lumi haittaa!
Rasvainen villa hylkii vettä, ja vaikka nämä säärystimet hangessa hieman kastuisivatkin,
villa lämmittää myös märkänä!

..ja onhan nämä kerrassaan maailman mukavimmat ihan vaan sohvallakin!

Napit on eri paria; olkoon - nappivarastoni keveni hurjalla kahdella! 

Alun inspiraatiokuva on Tampereen käsityömessuilta, mistä ostin myös lankakorissa näkyvän siniharmaan suomenlampaan langan, siitä on valmistumassa hartiahuivi, jossa tuo ihana liukuväri näkyy ihanasti. Siitä kuvaa, kun työ valmistuu. Samalta reissulta tarttui myös matkaan luonnonvalkoista koirankarvalankaa (jossa on mukana suomenlampaanvillaa), tästä haluan ehdottomasti lapaset tai vastaavat, koska aina uhkailen omaa Koiruuttamme rukkasiksi toimittamisella.. ;) Ja arvatkaa mitä! Alla kuva uusimmasta aarteestani!

Ja kun jostain innostuu.. Anopin aarteista löytyi lisää tuoksuvia kääröjä; oikein
himoittavia kotimaisia sellaisia. Mitähän seuraavaksi?
Ainakin lapaset, niin pääsee lumileikkeihin!

Millaisista langoista te innostutte? Mistä hankitte lankanne? Mitä teillä on nyt puikoilla? :)